Liikaa liikuntaa? Dr. Schneider kuntoilun rajoista

Liikaa liikuntaa? Dr. Schneider kuntoilun rajoista

Liikunta on olennainen osa terveellistä elämäntapaa. On kuitenkin rajoja, joita ei pidä ylittää. Tohtori Thomas Schneider, kokenut ortopedian ja urheilulääketieteen asiantuntija, selittää yksityiskohtaisessa keskustelussa, kuinka tärkeä tasapaino harjoituksen ja palautumisen välillä on. Liiallinen harjoittelu voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, ja tämä ongelma koskettaa yhä enemmän ihmisiä.

Suunta terveyteen ja kuntoon on erehtymätön. Monet ihmiset pyrkivät olemaan fyysisesti aktiivisia, oli se sitten lenkkeily, pyöräily tai kuntosalilla käyminen. Mutta kun jotkut heistä nauttivat liikunnasta, toiset joutuvat urheiluriippuvuuden pyörteeseen. Tohtori haastattelussaan uutistoimiston spot on news kanssa Schneider selittää liialliseen harjoitteluun liittyviä oireita ja riskejä.

Yliharjoittelun merkkejä

Mitkä ovat ensimmäiset varoitusmerkit siitä, että olet ehkä ylikouluttanut? Dr. Schneiderin mukaan tämä näkyy usein lihasjännityksen kautta. Erityisesti epämiellyttävä yhdistelmä kipeistä lihaksista ja niin sanotusta "lenkkarin säärestä", joka tunnetaan lääketieteellisesti säärilastuina, esiintyy usein. Tämä on kivulias jänteiden ja lihasten ärsytys, joka vaikuttaa ensisijaisesti kokemattomiin juoksijoihin. Kipu voi olla kramppimaista ja ulottua alas sääreen. Jos et puutu asiaan ajoissa, vaarana on, että oireet muuttuvat kroonisiksi, mikä voi johtaa pitkäaikaisiin ongelmiin, kuten stressimurtumiin.

Liiallinen harjoittelu ei voi aiheuttaa vain oireita, kuten lihaskipua, vaan se voi myös johtaa vakaviin vammoihin. Ylikuormitetut lihakset voivat tulehtua ja jännerepeämien riski kasvaa. Dr. Schneider suosittelee, että kiinnität huomiota omaan kuntoosi ja kiinnität huomiota siihen, miten kehosi reagoi harjoitteluun. Joten jos sinulla on jatkuvaa kipua harjoituksen jälkeen, sinun tulee harkita, onko harjoitusrytmissi edelleen terve.

Suositeltu harjoitusmäärä

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että eläkeikään asti aikuiset harrastavat vähintään kaksi ja puoli tuntia kohtalaista liikuntaa viikossa. On tärkeää säilyttää kohtuullinen taso. Elämän jälkipuoliskolla oleville ihmisille, jotka saattavat aloittaa harjoittelun myöhään, on erityisen tärkeää, etteivät he mene heti yli laidan. Pyöräily tai uinti ovat sopivia vaihtoehtoja, jotka hyödyttävät nivelten terveyttä eivätkä aiheuta liikaa rasitusta.

Varsinkin suosituissa lajeissa, kuten lenkkeilyssä, on suositeltavaa lisätä intensiteettiä asteittain. Dr. Schneider suosittelee, että aloittelijat aloittavat lyhyillä harjoituksilla, enintään kolme kertaa viikossa, ja lisäävät huolellisesti sekä aikaa että vauhtia. Liian usein juokseminen voi olla haitallista varsinkin kokemattomille urheilijoille, sillä kehon on ensin totuttava uuteen stressiin. Lisäksi kunnollinen lämmittely ennen harjoittelua on erittäin tärkeää.

Kysymykseen siitä, kuinka paljon liikuntaa on terveellistä, ei voida vastata yleisesti. Pikemminkin sinun on katsottava yksilöllisesti omia mahdollisuuksiasi ja tavoitteitasi. Tärkeintä on nauttia liikkeestä ja kuunnella kehon signaaleja.

Myös urheilulajilla on tärkeä rooli. Tohtori Schneider korostaa, että urheilulajin vaihtaminen, esimerkiksi uinnin ja pyöräilyn välillä, voi vähentää merkittävästi ylikuormitusvammojen riskiä. Lopuksi on tärkeää olla käyttämättä samoja lihasryhmiä koko ajan.

Tunnista urheiluriippuvuus

Toinen aihe, johon Dr. What Schneider puhuu, on terveen kunnon ja urheiluriippuvuuden välinen raja. Jos harjoittelusta tulee pakonomainen toiminta, joka työntää muut elämän osa-alueet taustalle, sairastuneet saattavat joutua hakemaan apua. Psykoterapeutti voi antaa neuvoja mahdollisten syvempien psykologisten syiden valottamiseksi.

Liiallisen harjoittelun vaikutusta kehoon ei pidä aliarvioida; sekä fyysiset että psyykkiset näkökohdat on otettava huomioon. Terveellinen lähestymistapa urheiluun on siis tärkeä paitsi fyysisen kunnon, myös mielenterveyden ja yleisen hyvinvoinnin kannalta.

Pysy oikeassa tasapainossa

Terve suhde liikuntaan on avain pitkäkestoiseen aktiiviseen elämäntapaan. Ottamalla kehomme merkit vakavasti ja suunnittelemalla huolellisesti omaa harjoitteluamme, voimme nauttia liikunnan positiivisista vaikutuksista terveyttämme vaarantamatta. Maailmassa, joka usein edistää huippusuorituksen tavoittelua, on vielä tärkeämpää välttää ylikuntoilua ja löytää tasapaino stressin ja palautumisen välillä. Laadukkaan liikunnan ja hauskanpidon tulee pysyä urheilutoimintamme painopisteenä.

Tiedetään hyvin, että harjoittelu tuo yleensä monia terveyshyötyjä. Näitä etuja ovat sydän- ja verisuonijärjestelmän vahvistaminen, lihasvoiman ja tasapainon parantaminen sekä mielenterveyden edistäminen. Liiallisen harjoittelun riskejä kuitenkin usein aliarvioidaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kehon ylikuormitus ja riittämättömät palautumisajat voivat itse asiassa vaikuttaa negatiivisesti suorituskykyyn. Urheilijat, jotka harjoittelivat säännöllisesti minimaalisella lepolla, toipuivat hitaammin vammoista ja ilmoittivat useammin kroonisista sairauksista. Tämä korostaa tasapainoisen harjoitusrutiinin merkitystä, joka sisältää sekä stressi- että palautumisvaiheet. Lisätietoja on WHO:n verkkosivuilla.

Uudistumisen tärkeys

Palautuminen on olennainen osa harjoitusprosessia, jonka monet urheilijat usein laiminlyövät. Ilman riittäviä palautumisaikoja lihasjännitys voi voimistua, mikä voi johtaa lihasvammoihin tai repeytymiin. Tasapainoinen harjoittelu- ja palautumissykli antaa kehon sopeutua ja tulla takaisin vahvempana. Tutkimukset osoittavat, että urheilijat, jotka pitävät vähintään yhden lepopäivän viikossa, suoriutuvat keskimäärin paremmin kuin ne, jotka harjoittelevat jatkuvasti kuuntelematta kehonsa tarpeita. Urheilijoiden tulee myös harkita aktiivisia palautumisstrategioita, kuten kevyttä venyttelyä, uintia tai joogaa palautumisen edistämiseksi.

Harjoitukseen liittyvä mielisairausriski

Liikunnan ja mielenterveyden suhde on monimutkainen. Vaikka harjoittelu tarjoaa monia etuja mielialan parantamiseksi ja masennuksen torjumiseksi, paradoksaalisesti liiallisella harjoittelulla voi olla myös kielteisiä psykologisia seurauksia. Suuri joukko tutkimuksia viittaa siihen, että ihmisillä, joilla on pakko-harjoittelutarve, on lisääntynyt riski sairastua mielenterveysongelmiin, kuten ahdistukseen ja masennukseen. American Psychological Associationin (APA) tutkimus osoitti, että täydellisyyteen pyrkiminen ja koulutustavoitteiden ja todellisen edistymisen välinen epäsuhta voi johtaa turhautumiseen ja fyysiseen uupumukseen. Lisätietoja tästä aiheesta on APA:n verkkosivustolla.

Nykyiset tilastot urheiluun osallistumisesta ja loukkaantumisriskeistä

Robert Koch Instituten (RKI) tekemän tutkimuksen mukaan noin 50 % saksalaisista harjoittelee säännöllisesti. Kuitenkin noin 30 % urheilijoista raportoi harjoittelun tai kilpailun aikana saamistaan ​​vammoista. Loukkaantumiset sattuvat erityisen usein kestävyyslajeissa, kuten juoksussa ja pyöräilyssä. Journal of Sports Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan noin 10-20 % kestävyysurheilijoista kokee ylikunto-oireyhtymän oireita, mikä korostaa kohdistettujen harjoittelu- ja palautumisjaksojen merkitystä. Tarkempia tietoja varten voit tarkastella tuloksia RKI:n verkkosivustolla.