Tutkimus korostaa immuunivastetta välttävien SARS-CoV-2-varianttien ilmaantumista immuunipuutteellisilla potilailla

Tutkimus korostaa immuunivastetta välttävien SARS-CoV-2-varianttien ilmaantumista immuunipuutteellisilla potilailla

Uusi tutkimus, joka esitellään ensi viikolla ESCMID Global Congressissa (entinen ECCMID) Barcelonassa, Espanjassa (27.-30. huhtikuuta), korostaa uusien immuunivastetta välttävien SARS-CoV-2-varianttien riskiä immuunipuutteellisilla potilailla. Raportin ovat kirjoittaneet tohtori Magda Vergouwe, Center for Experimental and Molecular Medicine (CEMM), Amsterdam University Medical Center (Amsterdam UMC), Amsterdamin yliopisto, Alankomaat ja kollegat.

He kuvaavat SARS-CoV-2-tartunnan saaneella potilaalla 613 päivän ajan pitkittyneen viruksen kehittymisen, mikä johti voimakkaasti mutatoituun uuteen varianttiin. Kirjoittajien tietojen mukaan tämä on pisin SARS-CoV-2-tartunnan kesto tähän mennessä, vaikka useita satoja päiviä kestäviä tapauksia on jo kirjattu.

Terveet SARS-CoV-2-tartunnan saaneet potilaat voivat puhdistaa viruksen muutamassa päivässä tai viikkoissa, kun taas immuunipuutteinen henkilö voi kehittää jatkuvan infektion, johon liittyy pitkittynyttä viruksen replikaatiota ja evoluutiota. Esimerkiksi Omicron-variantin alkuperäisen ilmaantumisen uskotaan saaneen alkunsa immuunipuutteisesta yksilöstä, mikä korostaa tiiviin genomivalvonnan merkitystä tässä potilaspopulaatiossa. Lisäksi kohdistetun immuunipaineen käyttö, mukaan lukien monoklonaaliset vasta-ainehoidot ja/tai uudet antiviraaliset lääkkeet, voi edelleen edistää viruksen pakomuunnosten syntymistä.

Raportissaan Vergouwe ja kollegat kuvaavat 72-vuotiasta miespuolista immuunipuutospotilasta, joka on otettu Amsterdamin yliopistolliseen sairaalaan. helmikuussa 2022 SARS-CoV-2-infektiolla. Häntä pidettiin immuunipuutteisena, koska hänellä oli aiemmin ollut allogeeninen kantasolusiirto myelodysplastisen ja myeloproliferatiivisen päällekkäisyysoireyhtymän hoitoon. Tätä vaikeutti lymfooman kehittyminen elinsiirron jälkeen, johon hän sai rituksimabia, joka tuhoaa kaikki saatavilla olevat B-solut, mukaan lukien ne, jotka normaalisti tuottavat SARS-CoV-2:ta vastaan ​​suunnattuja vasta-aineita.

Hän oli aiemmin saanut useita SARS-CoV-2-rokotuksia ilman mitattavissa olevaa SARS-CoV-2 IgG-vasta-ainereaktiota sairaalaan tullessa. Rutiininomainen genomivalvonta paljasti infektion Omicron SARS-CoV-2 -variantilla BA.1.17. Hän sai hoitoa anti-SARS-CoV-2-vasta-aineella sotrovimabilla, anti-IL6-vasta-aineella sarilumabilla ja deksametasonilla ilman kliinistä vastetta.

Myöhempi SARS-CoV-2-sekvensointi osoitti tunnetun sotrovimabiresistenssimutaation S:E340K kehittymisen jo 21 päivää sotrovimabi-infuusion saamisen jälkeen. SARS-CoV-2-spesifinen T-soluaktiivisuus ja piikkien vasta-aineiden kehittyminen olivat vähäisiä ensimmäisen kuukauden aikana, mikä viittaa siihen, että potilaan immuunijärjestelmä ei kyennyt puhdistamaan virusta. Meneillään oleva infektio on johtanut uuden immuunivasteen väistämiseen tarkoitetun muunnelman syntymiseen isännässä tapahtuneen laajan evoluution vuoksi. Lopulta potilas kuoli hematologisen sairautensa uusiutumisen vuoksi pysyttyään SARS-CoV-2-positiivisena korkealla viruskuormalla yhteensä 613 päivää. Onneksi ei ole dokumentoitua erittäin mutatoituneen variantin siirtymistä sekundaarisiin tapauksiin yhteisössä.

Tarkemmin sanottuna 613 päivää SARS-CoV-2:n ensimmäisen havaitsemisen jälkeen oli tunnusomaista useita SARS-CoV-2:een liittyviä ja toisiinsa liittymättömiä oireellisia jaksoja, jotka vaativat sairaalahoitoa. Jatkuva SARS-CoV-2-infektio aiheutti potilaalle pidempiä eristysjaksoja ja henkilökohtaisten suojamateriaalien lisääntynyttä käyttöä sairaalahoidon aikana, mikä heikensi merkittävästi hänen itse ilmoittamaansa elämänlaatua. SARS-CoV-2:n koko genomin sekvensointi suoritettiin 27 nenänielun näytteelle, jotka kerättiin helmikuusta 2022 syyskuuhun 2023. Tämä tunnisti yli 50 nukleotidimutaatiota verrattuna BA.1-variantteihin, jotka tällä hetkellä kiertävät maailmanlaajuisesti useilla aminohapposubstituutioilla, mukaan lukien ACE-2-reseptorin sitoutumiskohdan substituutiot S:L35:2M/K35:24M/K. Lisäksi Spiken N-terminaaliseen domeeniin kehittyi useita deleetioita, jotka viittaavat immuunipakoon.

Kirjoittajat sanovat: "Tämä tapaus korostaa pysyvien SARS-CoV-2-infektioiden riskiä immuunivajautuneilla yksilöillä, koska ainutlaatuisia SARS-CoV-2-viruksen muunnelmia voi ilmaantua isännässä tapahtuvan laajan evoluution vuoksi. Korostamme jatkuvan SARS-CoV-2-evoluution genomisen seurannan tärkeyttä immuunipuutteellisilla yksilöillä, joilla on jatkuvia infektioita, kun otetaan huomioon mahdollinen kansanterveysuhka, jota virusten pakomuunnelmien tuominen yhteisöön aiheuttaa."

Vaikka tiivistä seurantaa tarvitaan, kirjoittajat korostavat, että ihmisten suojelemisen mahdollisilta uusilta muunnelmilta ja inhimillisen kotihoidon välillä kriittisesti sairaiden potilaiden elämän lopussa on oltava tasapaino. Mahdollisia ratkaisuja voivat olla lisääntynyt tietoisuus mahdollisista riskeistä yhdistettynä varhaisessa vaiheessa saatavilla olevien diagnostisten testausten tarjoamiseen tunnetuille (perhe)kontakteille heti, kun heillä on asiaankuuluvia oireita. Tämä tulisi yhdistää genomivalvontaan kansanterveyteen kohdistuvan uhan arvioimiseksi yhdessä kansanterveysasiantuntijoiden kanssa. Kirjoittajat korostavat, että vaikka uusien varianttien kehittymisen riski voi olla lisääntynyt immuunipuutteisilla potilailla, jokaisesta näiden potilaiden uudesta variantista ei muodostu uutta huolta aiheuttavaa muunnelmaa (VOC) yhteisölle. VOC:iden kehittymisen taustalla olevat mekanismit ovat paljon monimutkaisempia, koska ne riippuvat myös potilasta ympäröivän väestön tekijöistä, mukaan lukien B- ja T-soluihin liittyvän immuniteetin esiintyvyys.

Kirjoittajat päättelevät: "Tässä kuvattu SARS-CoV-2-infektion kesto on äärimmäinen, mutta pidempiä infektioita esiintyy paljon useammin immuunipuutteisilla potilailla kuin muulla väestöllä. Tiimimme jatkotyöhön kuuluu pitkäkestoisten infektioiden kohortin kuvaaminen sairaalamme immuunipuutteisilla potilailla, joiden infektioiden kesto on 1 kuukaudesta 2 vuoteen. Suuren yleisön näkökulmasta jatkuvat infektiot ovat kuitenkin edelleen harvinaisia, koska immuunipuutteisen väestön osuus koko väestöstä on hyvin pieni."

Lähteet: