Diabeteslääkkeet voivat auttaa vähentämään keuhkoahtaumatautien pahenemisriskiä, ​​tutkimustulokset

Diabeteslääkkeet voivat auttaa vähentämään keuhkoahtaumatautien pahenemisriskiä, ​​tutkimustulokset

Tietyt glukoosia alentavat lääkkeet liittyivät vähemmän keskivaikeisiin tai vaikeisiin keuhkoahtaumatautien pahenemiseen tyypin 2 diabetesta sairastavilla aikuisilla

NykyinenJAMA SISÄLÄÄKETutkimuksessa suoritettiin vertaileva tutkimus selvittääkseen, mitkä glukoosia alentavat lääkkeet liittyivät keskivaikeiden tai vaikeiden keuhkoahtaumatautien pahenemisriskiin aikuisilla, joilla on T2D.

tausta

T2D- ja keuhkoahtaumatautia sairastavilla henkilöillä on korkeammat lääketieteelliset kustannukset, koska sairaalassaolot pitenevät todennäköisemmin ja vakavat komplikaatiot, kuten hengitysvajaus ja sepsis. Useimpia potilaita, joilla on diagnosoitu T2D, hoidetaan glukoosia alentavilla lääkkeillä, kuten SGLT-2I, GLP-1RAS ja DPP-4IS. On tärkeää ymmärtää, kuinka nämä lääkkeet vaikuttavat keuhkoahtaumatautiin.

Monet havaintotutkimukset ovat osoittaneet, että glukoosia alentavat lääkkeet parantavat keuhkojen toimintaa, erityisesti keuhkoahtaumatautia sairastavilla potilailla. Esimerkiksi SGLT-2I-hoito vähensi keuhkoahtaumatautien pahenemista, DPP-4I vähensi keuhkoputkien yliherkkyyttä ja GLP-1RAS paransi pakkomielteistä elinkykyä. Näitä havainnointitutkimuksia rajoittivat kuitenkin pieni otoskoko, säätämättömät sekaannukset (esim. painoindeksi) ja poissulkeminen kohtalaisella pahenemisvaiheella.

Koska keuhkoahtaumatautia ja T2D:tä sairastavilla potilailla maailmanlaajuisesti on suurempi sairastumis- ja kuolleisuusriski, on tärkeää ymmärtää glukoosia alentavien lääkkeiden tarkka vaikutus tähän potilasryhmään.

Tietoja tutkimuksesta

Yhdysvaltalainen väestöpohjainen kohorttitutkimus, joka perustuu kohdetutkimuksen emulointikehykseen, arvioi SGLT-2I:n, GLP-1RAS:n ja DPP-4I:n yhteyttä keuhkoahtaumatautien pahenemisriskiin. Kaikki asiaankuuluvat tiedot saatiin useista lääketieteellisistä tietokannoista, mukaan lukien IBM Health MarketScan -tutkimustietokanta, Optum Didentified Clinformatics Data Mart -tietokanta ja Medicare palveluvaatimustiedoista.

Kohdekoe suunniteltiin SGLT-2IS:n ja DPP-4IS:n, GLP-1RAS:n ja DPP-4IS:n sekä SGLT2IS:n ja GLP-1RAS:n parivertailulle. Osallistujat, joilla oli diagnosoitu T2D ja aktiivinen COPD, värvättiin. Lisäksi heidän piti olla jatkuvasti mukana terveyssuunnitelmissaan vähintään 365 päivän ajan, ja 30 päivän tauko sallittiin. Raskaana olevat, alle 40-vuotiaat ja potilaat, joilla oli loppuvaiheen munuaissairaus, suljettiin pois.

Tässä tutkimuksessa arvioitu ensisijainen tulos oli kohtalainen COPD:n paheneminen ja toissijainen tulos oli vaikea keuhkoahtaumatauti. Keskivaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavilla henkilöillä oli suun kautta annettava glukokortikoidiresepti 5–14 päivän ajan, ei sairaalahoitoa ja vain poliklinikalla käytiin avohoidossa. Vakavaa COPD:tä sairastavat ihmiset tarvitsevat tehostettua hoitoa ja sairaalahoitoa.

Tutkimustulokset

Tämä tutkimus sisälsi yhteensä 143 696 potilasta SGLT-2I vs. DPP-4I, 146 795 potilasta GLP-1RA vs. DPP-4I ja 103 356 potilasta SGLT-2I vs. GLP-1RA kohdetutkimuksen emulointiryhmissä. Käyttäen 1:1-sovitusta (PS) logistiseen regressioon perustuen 94 perusviivan kovariaatilla, 27 991 paria SGLT-2I:lle vs. DPP-4I:lle, 32 107 paria GLP-1RA:lle vs. DPP-4I:lle ja 36 218 paria GVS-VSI-paria SGLP-1-RA:lle.

Jokaisella kolmesta kohortista oli erilainen kuvio. Esimerkiksi kohortti GLP-1RA vs. DPP-4I sisälsi enemmän naisia ​​kuin SGLT-2I vs. DPP-4I kohortti. Lisäksi SGLT-2I vs GLP-1RA -kohortissa oli enemmän potilaita, joilla oli uniapnea ja happilaitteita. Suurempi määrä liikalihavia osallistujia havaittiin GLP-1RA:ssa verrattuna DPP-4I:ään ja SGLT-2I:een verrattuna GLP-1RA:iin verrattuna SGLT-2I:een verrattuna DPP-4I:hen.

SGLT2I:llä hoidetuilla ihmisillä oli pienempi riski sairastua keskivaikeaan tai vaikeaan keuhkoahtaumatautiin kuin DPP-4I:llä hoidetuilla. Tämä havainto oli johdonmukainen myös alaryhmien analyyseissä. Suurempi hyöty SGLT-2I:stä havaittiin lihavilla potilailla, joilla oli aktiivinen astma tai sydämen vajaatoiminta.

Välivaiheen keuhkoahtaumatautien pahenemistulosten ilmaantuvuus havaittiin GLP-1RA:lla hoidetuilla verrattuna DPP-4I:llä hoidetuilla potilailla. SGLT-2I vs. GLP-1RA -ryhmäanalyyseissä SGLT-2I-hoidolla havaittiin olevan hieman parempia primaarisia ja toissijaisia ​​tuloksia kuin GLP-1RAS-hoidolla. Nämä havainnot olivat suurelta osin johdonmukaisia ​​alaryhmäanalyyseissä.

Kaiken kaikkiaan nykyinen arvio havaitsi, että SGLT-2I:llä hoidetuilla potilailla oli pienempi riski saada keskivaikea tai vaikea COPD:n paheneminen ja 29 % vähemmän vakavia pahenemisvaiheita verrattuna potilaisiin, joita hoidettiin DPP-4I:llä. Lisäksi GLP-1RAS:iin verrattuna SGLT-2I:llä hoidetuilla oli 6 % pienempi riski kohtalaisiin tai vaikeisiin keuhkoahtaumatautien pahenemiseen ja 7 % pienempi vakavien pahenemisvaiheiden riski.

Johtopäätökset

GLP-1RAS- ja DPP-4IS-hoitoon verrattuna SGLT-2I-hoidon havaittiin vähentävän keskivaikean tai vaikean keuhkoahtaumataudin pahenemisen riskiä T2D-potilailla. GLP-1RAS-hoito osoitti myös suotuisia tuloksia, mutta oli hieman vähemmän tehokas kuin SGLT-2IS-hoito. Vastaavia kliinisiä tutkimuksia on suoritettava tulevaisuudessa nykyisen tutkimuksen tulosten validoimiseksi.

Lähteet: