Vagus-hermostimulaatiolla on pysyvää hyötyä hoidossa kestävässä masennuksessa

Vagus-hermostimulaatiolla on pysyvää hyötyä hoidossa kestävässä masennuksessa

Kahden vuoden tiedot osoittavat, että VNS:n lisääminen tavanomaiseen hoitoon voi johtaa pysyviin oireisiin, toimintaan ja elämänlaatuun yhdessä vaikeimmin hoidettavissa olevasta masennuspopulaatiosta.

Tutkimus: Vagushermostimulaatiosta saadun hyödyn kestävyys selvästi hoitoresistentissä vakavassa masennuksessa: RECOVER-tutkimusraportti. Valokuva: BigBlueStudio/Shutterstock.com

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessaInternational Journal of NeuropsychopharmacologyTutkijat luonnehtivat toimintaa, masennusoireita ja elämänlaatua (QoL) kahden vuoden vagushermostimulaatiossa (VNS) henkilöillä, joilla oli vaikea, krooninen hoitoresistentti masennus (TRD).

Korkea hoitovastus rajoittaa masennuksen pitkäaikaisia ​​seurauksia

Useimmat ihmiset, joilla on vakava masennushäiriö, paranevat 1-3 masennuslääkeyrityksen jälkeen, mutta näin ei tapahdu 18–33 prosentilla potilaista. Henkilöt, joilla on vaikeasti hoidettava masennus tai TRD, joutuvat todennäköisemmin sairaalahoitoon, uusiutumaan, vammautumaan ja yrittävät itsemurhaa kuin ne, jotka reagoivat hoitoon.

TRD:llä on kaksi perushaastetta: hyödyn saavuttaminen ja ylläpitäminen, erityisesti potilailla, joilla on pitkä sairaus ja useita epäonnistuneita hoitoyrityksiä.

Oireen paranemisen todennäköisyys pienenee, kun vastustuskyky hoitoon kasvaa. Samoin todennäköisyys, että hyöty kestää, pienenee, kun hoitovastus kasvaa.

TRD:n osalta alkuperäisen hyödyn kestävyyden arvioiminen on ratkaisevan tärkeää arvioitaessa hoidon kliinistä vaikutusta potilailla, jotka todennäköisemmin menettävät sen kroonisen sairauden ja aiemman vasteen puuttumisen vuoksi.

RECOVER-tutkimus seuraa pitkän aikavälin tuloksia käynnissä olevan VNS:n aikana

Tässä tutkimuksessa tutkijat arvioivat kliinisiä tuloksia VNS:n jälkeen potilailla, joilla oli TRD. Kolmoissokkoutetun, satunnaistetun RECOVER-tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin ylimääräisen VNS-hoidon turvallisuutta ja tehoa 12 kuukauden ajan TRD-potilailla ja määrättiin heille joko ylimääräistä aktiivista tai vale-VNS-hoitoa tavanomaisen hoidon (TAU) ohella.

12 kuukauden sokkojakson jälkeen kaikki osallistujat saivat avoimen aktiivisen VNS:n TAU:n lisäksi. Analyysi keskittyy tuloksiin jatkuvan hoidon aikana ilman kontrollitilaa.

Nykyinen analyysi sisälsi osallistujia, jotka satunnaistettiin aktiiviseen VNS:ään ensimmäisten 12 kuukauden aikana. Masennuksen oireiden vakavuus arvioitiin kliinikon arvioimalla ja itse raportoimalla Quick Inventory of Depressive Symptomatology (QIDS) ja Montgomeryn, Åsbergin masennuksen arviointiasteikko (MADRS) avulla.

Jokaisella asteikolla osittainen vaste (PR) tai vaste määriteltiin ≥30 %:n tai ≥50 %:n laskuksi lähtötasosta, vastaavasti. Pistemäärä ≤5 QIDS-asteikolla ja ≤9 MADRS-asteikolla osoitti remissiota.

Näissä asteikoissa merkityksellinen hyöty (MB) oli synonyymi PR:lle ja merkittävä hyöty (SB) oli synonyymi vastaukselle. Clinical Global Impression, Improvement (CGI-I) -asteikkoa käytettiin yleisen psykiatrisen tilan arvioimiseen, ja pisteet ≤3, ≤2 ja 1 osoittivat MB:tä, SB:tä ja remissiota.

Osaa QoL Enjoyment and Satisfaction Questionnare -kyselystä käytettiin elämänlaadun arvioimiseen, ja se tuotti minimaalisen kliinisesti tärkeän eron (MCID), joka oli 11,89 %:n kasvu lähtötasosta, mikä osoittaa MB:tä.

Masennuksen vaikutusta päivittäiseen toimintaan arvioitiin Työn tuottavuus ja aktiivisuuden heikkeneminen -kyselyn kohdassa 6, jossa MB määriteltiin kahden tai useamman pisteen vähennykseksi.

Kaikki mittaukset yhdistettiin yhdeksi yhdistelmämittariksi, jonka arvo oli 0,3 yhden MB sisältävien verkkotunnusten lukumäärän perusteella. Yhdistelmäpistemäärä 0 ei osoittanut merkittävää hyötyä (NB), 1 osoitti MB:tä ja 2 tai 3 osoitti SB:tä. Kunkin tulosmitan nopeudet määritettiin 12, 18 ja 24 kuukauden kuluttua satunnaistamisen jälkeen.

Hyödyn kesto arvioitiin niiden osallistujien osuutena, joilla oli ≥ MB 12 kuukauden kohdalla ja jotka ainakin säilyttivät tämän tilan 18 ja 24 kuukauden kohdalla. Sitä vastoin niiden osallistujien osuus, joilla oli MB tai SB 12 kuukauden iässä mutta NB myöhemmissä pisteissä, heijasti edun menetystä. Lisäksi niiden osallistujien osuus, joilla oli SB 12 kuukauden iässä, mutta NB myöhempänä ajankohtana, viittasi uusiutumiseen. Hyöty arvioitiin myös potilailla, joilla oli NB 12 kuukauden kohdalla.

Useimmilla potilailla merkittävä hyöty säilyi kahden vuoden ajan

Tutkimukseen osallistui 214 osallistujaa, joiden keski-ikä oli 55,2 vuotta. Suurin osa osallistujista oli naisia ​​(68 %) ja työttömiä (72 %). Tutkimuspopulaatio vietti 52,6 % elämästään masennussairauden kanssa, oli epäonnistunut useissa aikaisemmissa masennuslääke- ja interventiohoidoissa, heidän elämänlaatunsa oli erittäin huono ja heillä oli toimintavamma.

12 kuukauden kohdalla 80 % otoksesta saavutti vähintään MB kolmen kohteen yhdistelmämittauksessa. 18 ja 24 kuukauden kohdalla 83,6 % ja 82,4 % otoksesta saavutti vähintään MB:n.

Osallistujista, jotka olivat remissiossa 12 kuukauden kohdalla, noin 59 % - 66 % säilyi remissiossa 18 kuukauden kohdalla ja noin 48 % - 70 % säilyi remissiossa 24 kuukauden kohdalla. Kaikista tulosmittauksista noin 17 % osallistujista koki edun menettämisen 18 kuukauden kohdalla ja 19 % 24 kuukauden kohdalla.

Relapsien määrä oli 6,7 % 18 kuukauden kohdalla ja 7,8 % 24 kuukauden kohdalla. Lisäksi monet osallistujat, joilla oli NB, saavuttivat vähintään MB:n myöhemmillä aikapisteillä 12 kuukauden kohdalla, ja noin kolmasosa paransi 18 kuukauden kohdalla ja lähes 38 % 24 kuukauden kohdalla.

VNS osoittaa kestävää hyötyä erittäin hoitoresistentissä masennuksessa

Kaiken kaikkiaan merkittävä osa TAU:lla ja VNS:llä hoidetuista TRD-potilaista saavutti oireiden, toiminnan ja elämänlaadun mittaamisen hyödyn 12 kuukauden kohdalla. Noin 80 % osallistujista, jotka saavuttivat vähintään MB 12 kuukauden kohdalla, säilyttivät vähintään MB seuraavan 12 kuukauden aikana samalla, kun he jatkoivat ylimääräistä VNS:tä.

Osa osallistujista (noin 38 %), jotka eivät olleet saavuttaneet MB:tä 12 kuukauden kohdalla, olivat saavuttaneet tämän tilan 24 kuukauden kohdalla. Suorituskyvyn heikkenemisaste oli alhainen ja uusiutumiset olivat harvinaisia.

Kirjoittajat huomauttavat, että pysyviä ja uusia hyötyjä ei selitetty muutoksilla samanaikaisissa lääkkeissä tai altistukselle muille interventiohoidoille, mikä tuki VNS:hen liittyvien tulosten kestävyyttä populaatiossa, jolla on poikkeuksellisen korkea hoitoresistenssi ja sairauden kroonisuus.

Lataa PDF-kopiosi nyt!

Lähteet: