Lisää vakituisia sairaanhoitajia voisi pelastaa ihmishenkiä ja vähentää terveydenhuoltokustannuksia

Lisää vakituisia sairaanhoitajia voisi pelastaa ihmishenkiä ja vähentää terveydenhuoltokustannuksia

Liian harvojen vakituisten sairaanhoitajien työllistäminen sairaalaosastoilla liittyy pidempiin sairaalahoitoihin, takaisinottoihin, potilaiden kuolemiin ja lopulta enemmän ihmishenkiin ja maksaa rahaa, toteaa verkossa julkaistussa lehdessä julkaistussa pitkäaikaistutkimuksessa.BMJ laatu ja turvallisuus.

Tasapainottaminen on kustannustehokasta, sillä se säästää arviolta 4728 puntaa jokaista terveellistä elinvuotta kohden potilasta kohti.

Sairaanhoitajien välitön alihenkilöstö – tai tarkoituksellinen, kustannusleikkausten kautta – saattaa vahingoittaa sairaalapotilaita ja edistää sairaanhoitajien rekrytointi- ja säilyttämisongelmia, tutkijat sanovat.

Suuri osa olemassa olevasta tutkimuksesta sairaanhoitajan ja potilassuhteen vaikutuksista on poikkileikkauspohjaista, joten sillä on rajallista käyttöä syy-tekijöiden määrittämisessä, he lisäävät.

Arvioi sairaanhoitajan ja terveydenhuollon assistenttien väliset yhteydet sekä potilaiden kuoleman riskit, takaisinottoriskit ja aikuisten akuuttisairaalaosastoilla oleskelun kesto, jotta voit määrittää, olisiko investoiminen henkilöstömäärän lisäämiseen alitaulukoiden kompensoimiseksi kustannustehokasta.

He luottivat neljän NHS:n sairaalasäätiön toimittamiin tietoihin, joilla oli eri henkilöstötaso, koko, opetustilanne ja eri paikallisväestö Englannissa. Kolme säätiöistä tarjosi akuutteja laitoshoitoja pääosin yksittäisistä sairaalapaikoista ja neljäs tarjosi laitoshoitopalveluja neljässä paikassa kaupungin sisällä.

Tiedot saatiin sähköisistä terveyskertomuksista ja henkilöstöluetteloista, ja ne saatiin huhtikuusta 2015 maaliskuuhun 2020 yhteensä 626 313 potilaasta 185 eri akuuttihoitotietueesta.

Tutkimukseen sisältyi kaksi pääasiallista hoitotyöryhmän roolia: Rekisteröidyt sairaanhoitajat (RNS), jotka ovat suorittaneet yliopistokoulutuksen ja ovat rekisteröityneet ammatilliseen sääntelyviranomaiseen; ja hoitotukityöntekijät (kuten terveydenhuollon avustajat), joilla ei ole tätä koulutusta ja jotka ovat suurelta osin sääntelemättömiä.

Näiden kahden tehtävän alityöllisyyden poistamisen kustannustehokkuus arvioitiin havaitun henkilöstöpulan siirtämisen kustannuksista ja seurauksista, jotka laskettiin keskiarvoina tutkimusjaksolta suunniteltuihin henkilöstömääriin.

Potilaat viettivät osastolla keskimäärin 8 päivää. Sairaalahoidon viiden ensimmäisen päivän aikana potilaat saivat päivittäin keskimäärin hieman yli 5 tuntia hoitoa RN:iltä ja vajaat 3 tuntia hoitohenkilökunnalta.

Laskelmat osoittivat, että potilaat osastoilla, joilla oli alihenkilöstöä RN:iden takia, kuolivat todennäköisemmin (5 % vs. 4 % potilaista, joilla oli riittävästi RN-henkilöstöä), heidät otettiin takaisin (15 % vs. 14 %) ja viipyivät sairaalassa pidempään (8 päivää vs. 5 päivää), ja vastaavat luvut riittämättömästä hoitohenkilökunnan määrästä.

Aliinterventiopotilaat saivat hoitoa keskimäärin 1 tunti 9 minuuttia/vrk ensimmäisen 5 päivän aikana, kun taas ne, joilla ei ollut aliinterventiota, saivat keskimäärin 3 tuntia 22 minuuttia hoitoa yli osastolla keskimäärin.

Tutkimusjakson aikana kuoli 31 885 potilasta. Joka päivä potilas koki RN-henkilöstöä (osastolla liian vähän) oleskelunsa ensimmäisen 5 päivän aikana. Kuoleman ja takaisinoton riskit 30 päivän sisällä kasvoivat 8 % ja 1 %. Kun kaikilla oli alihenkilöstöä 5 päivää maahantulon jälkeen, oleskelun pituus piteni 69 %.

Hoitopäiviin liittyi myös samanlainen kuolinriskin nousu ja 30 päivän oleskelun kesto: vastaavasti 7 % ja 61 %. Takaisinottoriski 30 päivän sisällä laski kuitenkin 0,6 prosenttia.

Tutkimukseen osallistuneiden 626 313 aikuisen hoidon kokonaiskustannukset olivat 2 613 385 125 puntaa eli 4 173 puntaa sisäänpääsyä kohden.

Tutkijat laskivat, että molempien hoitotehtävien häiriöiden poistaminen maksaisi 197 puntaa lisää potilasta kohden, jotta vältettäisiin 6 527 tutkimusjakson 31 885 kuolemasta ja saavutettaisiin 44 483 vuotta terveenä.

Tämä vastaa 2 778 punnan lisätyöntekijöitä terveenä elinvuotena ja 2 685 puntaa, kun otetaan huomioon lyhennetty sairausloma ja vältetyt takaisinotto. Oleskelun keston vähentäminen 4 728 puntaa lisäelinvuotta kohti tuo kuitenkin kokonaiskustannussäästöjä henkilöstömäärän lisäämisestä.

Jos viraston henkilöstöllä oli sen sijaan liian vähän henkilökuntaa, henkilöstökustannukset jokaista ylimääräistä terveellistä elinvuotta kohden olivat korkeammat, vaihdellen 7320–14 639 puntaa.

"Tulokset eivät anna viitteitä siitä, että olisi järkevää taloudellisesti järkevää korjata pyrkimystä suotuisimman henkilöstön työllisyyden korjaamiseen vain akuuteimpien potilaiden kohdalla. Tämä ei ole vain logistisesti vaikeaa potilaille, joiden akuuttia esiintyy (tapahtuu yleisosastolla), vaan se tarjoaa myös paljon vähemmän etuja huomattavasti korkeammalla yksikköhinnalla parannus yksikön tuloksessa", tutkijat selittävät.

"Toimenpiteet, joilla puututaan yleisen (pienitarkkuuden) potilasväestön vähäiseen henkilöstöön, ovat myös todennäköisesti hyödyllisiä, jos he ovat samoissa yksiköissä, kun taas päinvastoin on epätodennäköistä, jos interventiot kohdistetaan korkeaakuntoisille potilaille korkean akun yksiköissä", he lisäävät.

Tämä on havainnointitutkimus, eikä sen vuoksi voida tehdä varmoja johtopäätöksiä syistä ja seurauksista. Ja tutkijat myöntävät, että tiedot ovat peräisin vain Englannin NHS:n sairaaloista eivätkä välttämättä ole sovellettavissa edelleen. Alihenkilöstöä arvioitiin suhteessa osaston normeihin eikä validoituun henkilöstötarpeen arviointiin.

Tutkijat kuitenkin päättelevät: "Vaihtoehtoisia toimintastrategioita tarkasteltaessa tämä tutkimus osoittaa, että on tärkeää priorisoida osastoilla työskenteleviin RN:ihin investoinnit tukihenkilöstön sijaan, ja että RN:n riittävän työllistämiseen ei ole yhteyttä, koska väliaikaisen henkilöstön käyttö on kalliimpaa ja vähemmän tehokasta."

Lähteet: