Uusi tutkimus vahvistaa, että GLP-1-lääkkeet ovat turvallisia diabeteksen mielenterveydelle

Uusi tutkimus vahvistaa, että GLP-1-lääkkeet ovat turvallisia diabeteksen mielenterveydelle

Suuri tutkimus, jossa analysoitiin yli 60 miljoonan potilaan tietoja, ei löydä todisteita siitä, että GLP-1-reseptoriagonistit lisäisivät itsemurhariskiä tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla, mikä haastaa aiemmat turvallisuushuolet.

NykyinenBMJTutkimuksessa selvitetään, vähentääkö glukagonin kaltaisten peptidi-1 (GLP-1) -reseptoriagonistien käyttö tyypin 2 (T2D) potilailla itsensä vahingoittamisen, itsemurha-ajatusten ja itsemurhan riskiä verrattuna potilaisiin, joilla on dipeptidyylipeptidaasi-4 (DPP-4) tai natriumglukoosi-inhibiittori 2-estäjää (SGLT-2) LT-estäjää (SGLT-2) lisääntynyt.

GLP-1 ja itsemurhaversion riski

GLP-1-reseptoriagonistilääkeluokka on laajalti määrätty T2D:n hoitoon. Nämä lääkkeet saavuttavat glykeemisen hallinnan erittäin tehokkaasti samalla, kun ne edistävät hyödyllisiä kardioreaalisia vaikutuksia ja vähentävät kaikista syistä johtuvan kuolleisuuden riskiä.

Sen jälkeen, kun Islannin lääkevirasto julkaisi alustavat turvallisuushuolet heinäkuussa 2023, sääntelyviranomaiset ympäri maailmaa ovat käynnistäneet tutkimuksia arvioidakseen mahdollista itsemurhariskiä GLP-1-reseptoriagonistien käyttäjien keskuudessa. Käytettävissä olevien todisteiden puute on kuitenkin rajoittanut tutkijoiden kykyä tehdä lopullisia johtopäätöksiä tästä mahdollisesta yhteydestä.

Tähän mahdolliseen yhteyteen voi liittyä useita mekanismeja, joista osa sisältää äkillisen painonpudotuksen ja hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisen akselin hyperaktiivisuuden. Kuitenkin tarkka tapa, jolla itsemurha-ajatusten ja itsensä vahingoittamisen riski voi lisääntyä GLP-1-reseptoriagonistien käytön seurauksena, on edelleen epäselvä.

Tietoja tutkimuksesta

Nykyinen havaintotutkimus arvioi jatkuvan GLP-1-reseptoriagonistien käytön keskimääräistä hoitovaikutusta itsemurha-ajatuksiin, itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhaan T2D-potilailla. Tiedot yli 60 miljoonasta potilaasta, joita hoidettiin yli 2 000 yleislääkärin vastaanotolla, saatiin Yhdistyneen kuningaskunnan Clinical Practice Research Datalink (CPRD) Gold and Aurum -yritykseltä.

The patients were divided into two cohorts. Ensimmäiseen kohorttiin kuuluivat henkilöt, jotka jatkoivat GLP-1-reseptorin agonistin tai DPP-4-estäjän käyttöä ensimmäisen kerran 1.1.2007-31.12.2020 välisenä aikana. Toiseen ryhmään kuuluivat ihmiset, jotka tapasivat ensimmäisen kerran 1.1.2013-31.12. ja 31.12. ja 31.12.2020, 2.12.2020, 2.12.2020, 2.12. 2020 ja 2020 ja 2020 ja 2020 ja 2020, 2020.

Ensisijainen tulos oli itsemurha, joka määriteltiin sairaalahoitoon itsensä vahingoittamisen, itsemurha-ajatusten tai valmiin itsemurhan vuoksi. Toissijaiset tulokset sisälsivät kukin näistä tapahtumista erikseen.

Tutkimustulokset

Tutkimuskohortti koostui 36 082 ja 234 028 GLP-1-reseptoriagonisti- ja DPP-4-estäjän käyttäjästä, joita seurattiin mediaanien 1,3 ja 1,7 vuoden ajan. Vertailun vuoksi 32 336 GLP-1-reseptorin agonistia ja 96 212 SGLT-2-estäjän käyttäjää seurattiin mediaanien 1,2 ja 1,2 vuoden ajan.

GLP-1-reseptoriagonistikäyttäjillä oli korkeammat hemoglobiini A1C-tasot ja pidempi T2D-kesto. Näillä henkilöillä oli myös todennäköisemmin ahdistusta, masennusta, skitsofreniaa, itsensä vahingoittamista ja unettomuutta.

Painotettu itsetuhoisuuden ilmaantuvuus oli 3,9 ja 3,7 per 1 000 henkilötyövuotta GLP-1-reseptorin agonistien ja DPP-4:n estäjien käyttäjillä. Toissijaisissa tuloksissa ei havaittu merkittäviä eroja, ja kaikki tulokset olivat yhdenmukaisia ​​useissa herkkyysanalyyseissä.

Ennen kovariaattipainotusta GLP-1-reseptorin agonistien käyttäjät olivat todennäköisemmin lihavia, heillä oli diagnosoitu T2D pidempään ja diagnosoitiin naisilla verrattuna niille, joille määrättiin SGLT-2-estäjiä. Potilailla, joilla oli GLP-1-reseptorin agonisteja, oli myös suurempi esiintyvyys mikrovaskulaarisia komplikaatioita ja masennusta.

Itsemurhien painotettu ilmaantuvuus oli 4,3 ja 4,6 per 1000 henkilövuotta potilailla, joille määrättiin GLP-1-reseptorin agonisteja ja SGLT-2-estäjiä. Merkittäviä eroja toissijaisissa tuloksissa ei havaittu näiden kahden ryhmän välillä, ja kaikki tulokset olivat yhdenmukaisia ​​useissa herkkyysanalyyseissä.

Johtopäätökset

Tutkimustulokset osoittavat, että GLP-1-reseptoriagonistien käyttö ei liity lisääntyneeseen itsensä vahingoittamisen, itsemurha-ajatusten ja itsemurhariskiin verrattuna DPP-4- ja SGLT-2-estäjiin T2D-potilailla.

Tässä tutkimuksessa käytetty tietokanta antoi tutkijoille mahdollisuuden ottaa huomioon monia hämmentäviä tekijöitä, joita ei usein ole muissa hallinnollisissa tietokannoista. Toinen tärkeä vahvuus on tutkimuksen suunnittelu, joka minimoi yleisten käyttäjien mukaan ottamista koskevat ennakkoluulot sulkematta pois potilaita, joilla on itsetuhoisia tai itsemurha-ajatuksia. Tämä on erityisen tärkeää, koska henkilöt, joilla on itsetuhoisia tai itsemurha-ajatuksia, voivat olla alttiimpia GLP-1-reseptoriagonistien käyttöön liittyville haitallisille psykiatrisille tapahtumille.

Nykyisen tutkimuksen merkittävä rajoitus on jäännössekoitusten mahdollinen esiintyminen. Altistumisen virheluokitus on myös mahdollista, koska tietokannassa olevat reseptit ovat vain yleislääkäreiden kirjoittamia. Lisäksi joidenkin toissijaisten analyysien tuloksia tulee tulkita varoen, sillä tulosten harvinaisuudesta syntyy laajat luottamusvälit.

Lähteet: