Liikalihavuuden hallinta todennäköisesti parantaa MS-taudin kliinistä tulosta

Liikalihavuuden hallinta todennäköisesti parantaa MS-taudin kliinistä tulosta

Journal of Neurology Neurosurgery & Psychiatry -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan MS-taudin (multippeliskleroosi) diagnosoinnin yhteydessä liiallinen painon kantaminen liittyy korkeampiin nykyiseen ja myöhempään vammaisuuteen suhteellisen lyhyessä ajassa.

Paluu terveeseen painoon voi parantaa kliinisiä tuloksia lihavilla MS-potilailla, tutkijat ehdottavat.

Lihavuus lapsuudessa ja nuoruudessa liittyy lisääntyneeseen riskiin sairastua MS-tautiin, riippumatta muista mahdollisista ympäristötekijöistä. Ei kuitenkaan ole selvää, voisiko tämä liittyä myös nopeampaan vamman etenemiseen diagnoosin jälkeen.

Selvittääkseen tämän tutkijat rekrytoivat 1 066 relapsoivaa MS-tautia sairastavaa osallistujaa eri puolilta Saksaa, jotka osallistuivat The German National MS (NationMS) -tutkimukseen. Heistä yli neljännes (29,5 %, 315) oli miehiä, joiden keski-ikä oli 33 vuotta.

MS-diagnoosin aikaan 159 potilasta (15 %) oli lihavia, joiden BMI oli vähintään 30. Lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia (tyypin 2 diabetes, verenpainetauti) raportoitiin 68 potilaalla (lähes 6,5 %).

Heidän vammaisuuttaan seurattiin joka toinen vuosi yhteensä 6 vuoden ajan käyttämällä laajennettua vammaisuusasteikkoa (EDSS). Tämä vaihtelee välillä 0 - 10 0,5 yksikön välein.

Liikalihavuuteen diagnoosihetkellä ei liittynyt korkeampaa vuotuista uusiutumista tai suurempaa hermovaurion lisääntymistä, kuten havaittiin aivojen MRI-skannauksissa kuuden vuoden havaintojakson aikana.

Mutta vamman taso oli korkeampi diagnoosihetkellä ja jokaisessa seuraavassa kolmessa ajankohdassa iän, sukupuolen ja tupakoinnin mukauttamisen jälkeen. Ja keskimääräinen aika, joka ylipainoisilla potilailla kesti saada korkeampi vammaisuus, oli lyhyempi. He saavuttivat EDSS 3:n keskimäärin vajaassa 12 kuukaudessa, kun ne, jotka eivät olleet lihavia, saavuttivat lähes 18 kuukautta.

Neurotieteen e-kirja

Kokoelma viime vuoden huippuhaastatteluista, artikkeleista ja uutisista. Lataa ilmainen kopio

Liikalihavilla potilailla oli myös yli kaksinkertainen todennäköisyys saavuttaa EDSS 3 6 vuoden sisällä riippumatta siitä, minkä tyyppistä lääkehoitoa he saivat.

Täydelliset terveystiedot olivat saatavilla 81 (51 %) lihavista MS-potilaista ja 430 (lähes 47,5 %) muista.

Riski saavuttaa EDSS 3 6 vuoden sisällä tässä ryhmässä oli jälleen yli kaksi kertaa suurempi liikalihavilla potilailla kuin niillä, jotka eivät olleet, ja se laski 84 %:lla lisääntyneeseen riskiin sukupuolen, iän ja tupakoinnin huomioon ottamisen jälkeen.

Tärkeää on, että ylipainoisuus (BMI 25–29,9) diagnoosin yhteydessä ei liittynyt merkitsevästi suurempaan vammaisuuteen silloin tai myöhemmin tai lisääntyneeseen riskiin saavuttaa EDSS 3 kuuden vuoden kuluttua.

Tämä on havainnointitutkimus, joten syytä ei voida määrittää. Ja tutkijat myöntävät, että BMI mitattiin vain kerran tutkimuksen alussa, kun taas rinnakkaiset sairaudet rajoittuivat tyypin 2 diabetekseen ja korkeaan verenpaineeseen ja sairastuneiden määrä oli pieni.

Mutta aiemmat tutkimukset ovat yhdistäneet aivojen harmaan aineen vähenemisen liikalihavuuteen, he huomauttavat.

"Havaintomme, jonka mukaan liikalihavuus, mutta ei ylipaino, liittyy MS-potilaiden huonompaan lopputulokseen, viittaa kehon massan kynnysvaikutukseen MS-taudin vamman kertymiseen", he kirjoittavat ja lisäävät, että liikalihavuus on muunneltava riskitekijä.

"Nämä tiedot viittaavat siihen, että liikalihavuuden kohdennettua hoitoa tulisi arvioida sen mahdollisen hyödyn suhteen parantaa pitkäaikaisia ​​kliinisiä tuloksia potilailla, joilla on diagnosoitu MS-tauti", he päättelevät.

Lähde:

BMJ

Viite:

Lutfullin, I., et ai. (2022) Liikalihavuuden ja taudin etenemisen yhteys multippeliskleroosissa. Journal of Neurology Neurosurgery & Psychiatry. doi.org/10.1136/jnnp-2022-329685.

.