Viikoittainen painonpudotuslääkitys alentaa BMI:tä teinillä

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am und aktualisiert am

Semaglutidi on glukagonin kaltainen peptidi-1-analogi, joka voi vähentää nälkää ja siten tukea painonpudotusta. Äskettäisessä New England Journal of Medicine -tutkimuksessa tutkijat raportoivat, että viikoittainen semaglutidiannos johti merkittävään painoindeksin (BMI) laskuun nuorilla. Opi: Kerran viikossa semaglutidi liikalihaville nuorille. Valokuva: SKT Studio / Shutterstock.com Pienten lasten liikalihavuus Tutkijat ennustavat, että yli 250 miljoonaa lasta ja nuorta katsotaan liikalihaviksi vuoteen 2030 mennessä. Lihavilla lapsilla ja nuorilla on suurempi riski saada lukuisia terveysongelmia, kuten dysglykemia, verenpainetauti, alkoholiton rasvamaksa, obstruktiivinen dyslipidemia, altistunut uniapnea...

Semaglutid ist ein Glucagon-ähnliches Peptid-1-Analogon, das den Hunger reduzieren und so die Gewichtsabnahme unterstützen kann. In einer kürzlichen New England Journal of Medicine Studie berichten Forscher, dass eine wöchentliche Dosis von Semaglutid zu einer signifikanten Verringerung des Body-Mass-Index (BMI) bei Jugendlichen führte. Lernen: Einmal wöchentlich Semaglutid bei Jugendlichen mit Adipositas. Bildnachweis: SKT Studio / Shutterstock.com Fettleibigkeit bei Kleinkindern Forscher gehen davon aus, dass bis zum Jahr 2030 über 250 Millionen Kinder und Jugendliche als fettleibig gelten werden. Übergewichtige Kinder und Jugendliche sind einem höheren Risiko für zahlreiche Gesundheitsprobleme ausgesetzt, darunter Dysglykämie, Bluthochdruck, nichtalkoholische Fettlebererkrankung, obstruktive Schlafapnoe, Dyslipidämie, veränderte psychische Gesundheit …
Semaglutidi on glukagonin kaltainen peptidi-1-analogi, joka voi vähentää nälkää ja siten tukea painonpudotusta. Äskettäisessä New England Journal of Medicine -tutkimuksessa tutkijat raportoivat, että viikoittainen semaglutidiannos johti merkittävään painoindeksin (BMI) laskuun nuorilla. Opi: Kerran viikossa semaglutidi liikalihaville nuorille. Valokuva: SKT Studio / Shutterstock.com Pienten lasten liikalihavuus Tutkijat ennustavat, että yli 250 miljoonaa lasta ja nuorta katsotaan liikalihaviksi vuoteen 2030 mennessä. Lihavilla lapsilla ja nuorilla on suurempi riski saada lukuisia terveysongelmia, kuten dysglykemia, verenpainetauti, alkoholiton rasvamaksa, obstruktiivinen dyslipidemia, altistunut uniapnea...

Viikoittainen painonpudotuslääkitys alentaa BMI:tä teinillä

Semaglutidi on glukagonin kaltainen peptidi-1-analogi, joka voi vähentää nälkää ja siten tukea painonpudotusta. Tuoreessa New England Journal of Medicine Tutkijat raportoivat, että viikoittainen semaglutidiannos johti merkittävään painoindeksin (BMI) laskuun nuorilla.

Studie: Semaglutid einmal wöchentlich bei Jugendlichen mit Adipositas.  Bildnachweis: SKT Studio / Shutterstock.com

Oppia: Kerran viikossa semaglutidi ylipainoisilla nuorilla. Kuvan luotto: SKT Studio / Shutterstock.com

Pienten lasten liikalihavuus

Tutkijat ennustavat, että vuoteen 2030 mennessä yli 250 miljoonaa lasta ja nuorta katsotaan liikalihaviksi. Lihavilla lapsilla ja nuorilla on suurempi riski saada lukuisia terveysongelmia, mukaan lukien dysglykemia, verenpainetauti, alkoholiton rasvamaksatauti, obstruktiivinen uniapnea, dyslipidemia, muuttunut mielenterveys ja heikentynyt elämänlaatu.

Vaikka tietyt elämäntapamuutokset voivat parantaa nuorten lihavien yksilöiden elämänlaatua, niiden vaikutukset ovat usein rajoitettuja heidän kyvyssään laskea merkittävästi BMI-arvoja. Tämän seurauksena useat farmakologiset aineet on hyväksytty tukemaan pitkäaikaista painonhallintaa, joista osa sisältää liraglutidin, orlistaattia ja fentermiini-topiramaattia.

Tietoja semaglutidin kliinisestä tutkimuksesta

Semaglutide Treatment Effect in People with Obesity (STEP) TEENS-tutkimus on kaksoissokkoutettu, satunnaistettu, rinnakkaisryhmien, lumekontrolloitu tutkimus, johon osallistui yhteensä 201 lihavaa tai ylipainoista 12–18-vuotiasta osallistujaa.

Vaikka liikalihavuus määriteltiin BMI:ksi 95. prosenttipisteessä tai sitä korkeammalla, henkilöä, jonka BMI oli vähintään 85. prosenttipisteessä, pidettiin ylipainoisena. Kaikilla osallistujilla diagnosoitiin myös vähintään yksi painoon liittyvä rinnakkaissairaus.

Jokainen tutkimuksen osallistuja jaettiin satunnaisesti saamaan joko 2,4 milligramman (mg) annoksen semaglutidia kerran viikossa tai lumelääkettä ihonalaisesti yhteensä 68 viikon ajan. Plasebon tai lääkityksen lisäksi kaikki tutkimukseen osallistuneet osallistuivat 12 viikon elämäntapainterventioon, joka sisälsi neuvontaa terveellisistä ruokailuvaihtoehdoista ja fyysisistä aktiviteeteista, jotka voisivat tukea painonpudotusta.

Tutkimuksesta suljettiin pois kaikki henkilöt, jotka laihtuivat yli viisi kiloa (kg) tai ottivat liikalihavuuteen liittyvää lääkettä 90 päivän sisällä ennen seulontaa. Muita poissulkemiskriteereitä olivat aiempi bariatrinen leikkaus, hallitsematon kilpirauhassairaus, vakavan masennushäiriön aiempi diagnoosi kahden vuoden sisällä ennen tutkimusta, vakavan psykiatrisen häiriön tai bulimia nervosan diagnoosi ja aiemmat itsemurhayritykset.

Semaglutidin tehokkuus

Laboratoriodiagnostiikkaa ja automaatiota käsittelevä e-kirja

Kokoelma viime vuoden huippuhaastatteluista, artikkeleista ja uutisista. Lataa kopio tänään

Tutkimukseen osallistuneista 201 ihmisestä 134 sai semaglutidia ja 67 lumelääkettä, joista 132 ja 64 suoritti koko 68 viikon hoidon. Yleisesti ottaen lähtötilanteen ominaisuudet olivat samankaltaiset molemmissa ryhmissä, lukuun ottamatta ruumiinpainoa, BMI:tä ja vyötärön ympärysmittaa, jotka olivat kaikki korkeampia semaglutidiryhmässä.

Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 15,4 vuotta, joista 62 % oli naisia ​​ja 79 % valkoihoisia. Keskimääräinen ruumiinpaino oli 107,5 kg ja keskimääräinen BMI 37,0.

68 viikon jakson lopussa semaglutidiryhmä osoitti 16,1 prosentin laskua BMI-arvoissaan verrattuna 0,6 prosentin muutokseen lumeryhmässä. Lisäksi 73 % semaglutidia saaneista menetti vähintään 5 % painostaan, mikä on verrattavissa vain 18 %:iin lumeryhmässä.

BMI:n lisäksi semaglutidihoitoon liittyi myös kokonaiskolesterolin, matalatiheyksisen lipoproteiinikolesterolin (LDL), erittäin matalatiheyksisen lipoproteiinikolesterolin, triglyseridien, alaniiniaminotransferaasin (ALT) ja glykoituneen hemoglobiinin alenemista lumelääkkeeseen verrattuna. Semaglutidi- ja lumehoitojen välillä ei ollut eroa niiden vaikutuksissa verenpaineeseen tai HDL-kolesterolitasoihin.

Lääkityksen lopettamisen jälkeen molempien ryhmien tutkimuksen osallistujat saivat elämäntapainterventioita vielä seitsemän viikon ajan. Tämän ajanjakson lopussa eli viikolla 75 semaglutidin saajien BMI pysyi lähtötasonsa alapuolella, kun taas lumelääkettä saaneiden BMI ylitti lähtötasonsa.

Semaglutidin turvallisuus

Tärkeää on, että 79 % ja 82 % semaglutidin ja lumelääkettä saaneista kokivat haitallisia hoitovaikutuksia, ja haittatapahtumien kokonaismäärä oli suurempi semaglutidiryhmässä.

Yleisimmin raportoidut haittatapahtumat liittyivät maha-suolikanavaan, ja yleisimmät oireet olivat pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Ruoansulatuskanavan haittavaikutuksia raportoitiin 62 %:lla semaglutidin ja 42 %:lla lumelääkkeen saajista. Tärkeää on, että useimmat näistä oireista olivat lieviä tai keskivaikeita, ja niiden enimmäiskesto oli kahdesta kolmeen päivää semaglutidiryhmässä.

Vakavia haittavaikutuksia raportoitiin 11 %:lla semaglutidin ja 9 %:lla lumelääkkeen saajista. Esimerkiksi viidellä semaglutidin saajalla oli akuutti sappirakon sairaus. Siitä huolimatta semaglutidin turvallisuusprofiili näyttää olevan yhdenmukainen muiden glukagonin kaltaisten peptidi-1-reseptoriagonistien turvallisuusprofiilin kanssa.

Johtopäätökset

Kliiniset kokeet yhteensä osoittavat, että 2,4 mg:n semaglutidin viikoittainen annos yhdessä elämäntapamuutosten kanssa laskee merkittävästi ja suuremmassa määrin BMI:tä ja muita painoon liittyviä mittauksia kuin elämäntapamuutokset yksinään.

Viite:

  • Weghuber, D., Barett, T., Barrientos-Perez, M., et al. (2022). Einmal wöchentlich Semaglutid bei Jugendlichen mit Adipositas. Das New England Journal of Medicine. doi:10.1056/NEJMoa2208601.

.