Autismi ja sosiaalinen vuorovaikutus

Autismi ja sosiaalinen vuorovaikutus

Yleisesti kuvattu autismin piirre on mahdollinen sosiaalisen vuorovaikutuksen heikkeneminen. Vanhemmat ovat kuitenkin joskus hämmentyneitä lapsen sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeydestä ikätovereidensa kanssa. Koulupsykologina olen nähnyt monia skenaarioita siitä, kuinka vanhemmat tulkitsevat sosiaalista vuorovaikutusta suhteessa autismiin.

Sisarusten vuorovaikutus

Vanhemmat kuvailevat usein lapsen olevan paljon vuorovaikutuksessa veljen tai siskon kanssa. Tämä on kuitenkin rajoitettua, koska sisarus saattaa maksaa liikaa tuntemansa lapsen puolesta. Sisarukset antavat lelun tai esineen usein ennen kuin lapsen tarvitsee edes pyytää. Muissa tapauksissa sisarus voi antaa itkevälle lapselle ruokaa ilman minkäänlaista sosiaalista kommunikaatiota. Sisarus voi myös olla aggressiivinen, jos hän ottaa lapsen lelun ja pakenee ennen kuin mahdollinen autistinen lapsi ehtii edes reagoida. Sisarus voi alkaa puhua ja vastata lapsen puolesta, mikä ei helpota lapsen sosiaalista vuorovaikutusta. Mikäli mahdollista, vanhempien tulisi yrittää tarjota laaja valikoima leikkikokemuksia sisarusleikin lisäksi.

Vanhempien lasten vuorovaikutus

Vanhemmat kuvailevat joskus, että lapsi haluaa leikkiä vain vanhempien lasten kanssa. Ongelmat syntyvät autistisilla lapsilla, kun vanhempi lapsi aloittaa enemmän leikkikokemuksia ja sosiaalista vuorovaikutusta. Vanhempi lapsi voi perustaa "leikkikoulun" järjestämällä materiaalit, opettamalla oppitunteja, jakamalla lehtiä ja antamalla sosiaalista kiitosta. Pieni lapsi voi kuitenkin vain reagoida leikkikokemuksiin tai ei. Autismilapselle ei välttämättä tarjota riittävästi leikkikokemuksia ja mahdollisuuksia aloittaa sosiaalinen vuorovaikutus.

Vuorovaikutus aikuisten kanssa

Kuulin kerran vanhemman kuvailevan sosiaalista vuorovaikutusta autistisen lapsen kanssa, ja kaikki kuvattu vuorovaikutus tapahtui aikuisten kanssa. Toki, olen nähnyt tämän monta kertaa, kun ainoa lapsi on vuorovaikutuksessa äidin, isän ja isovanhempien kanssa. Olen kuitenkin kuullut myös liiallisesta vuorovaikutuksesta aikuisten terapeuttien kanssa. Kuulin erään vanhemman ehdottavan, että hän ei halunnut esikouluohjelmaa lapselle, koska lapsi jäisi paitsi kaikesta terapiasta. Autismista kärsivä lapsi voi saada yksilöterapiaa aikuisen fysioterapeutin, aikuisen toimintaterapeutin, aikuisen puheterapeutin ja aikuisen käyttäytymisterapeutin kanssa. Tämän lähestymistavan ongelmana on, että lapsi on vain sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikoi aikuisten kanssa, ja hän kaipaa tärkeitä sosiaalisia taitoja, joita hän voi oppia ikätovereiltaan.

Tapoja parantaa sosiaalista vuorovaikutusta vertaisten kanssa

– Harkitse ikäperusteisia leirejä ja virkistyskeskustunteja, joissa lapsi voi oppia uutta ja osallistua hauskoihin oppimistehtäviin ikäistään lähellä olevilta ikätovereilta.

– Anna lapsen tutustua aikuisten opettamiin interaktiivisiin oppitunteihin, joissa lapsella on käytännön kokemusta ikätovereiden kanssa. Uinti- tai tanssitunnit tarjoavat pienille lapsille mukavan johdannon uusien taitojen oppimiseen sekä samoja uusia taitoja oppivien ikätovereidensa tarkkailemiseen ja vuorovaikutukseen.

-Klubi- tai sosiaalinen ryhmävuorovaikutus voi tarjota pienille lapsille monia samanikäisiä kokemuksia. Eri kerhoissa käyvät lapset voivat katsella muiden lasten esityksiä ja esityksiä esineiden käyttöä. Muut pienet lapset voivat tuoda esineen autistiselle lapselle ja odottaa vastausta. Lapsi saattaa haluta korostaa jotain huoneessa, jota toinen lapsi leikki- tai ryhmäalueella voi katsoa tai vastata.

- Lopuksi vanhempien ei tulisi unohtaa, kuinka tärkeää on tarjota pienille autistisille lapsille terveellisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen kokemuksia. Mikä tahansa sosiaalinen vuorovaikutusmahdollisuus, joka antaa lapselle autismille aikaa parantaa kommunikaatiota muiden kanssa ja vuorovaikutusta sosiaalisessa ympäristössä, voi olla lapselle myönteistä ja palkitsevaa oppia uusia sosiaalisia taitoja.

Susan Louise Petersonin inspiroima