Yhteys lyhyemmän unen ja useiden sairauksien välillä

Yhteys lyhyemmän unen ja useiden sairauksien välillä

Ihmisen fysiologiset prosessit riippuvat suuresti unesta, jotta ne toimivat kunnolla. Tuoreen PLOS lääke Lehtitutkimuksessa selvitettiin ikääntyneiden 50-, 60- ja 70-vuotiaiden unen keston ja multimorbiditeetin välistä suhdetta. Merkittävää on, että tutkimuksessa käytettiin analyysiin 25 vuoden seurantatietoja.

Oppia: 50-, 60- ja 70-vuotiaiden unen keston ja multimorbiditeetin riskin välinen yhteys Yhdistyneessä kuningaskunnassa: Whitehall II -kohorttitutkimuksen 25 vuoden seuranta. Kuvan luotto: kudla / Shutterstock

Todisteiden puute unen kestosta ja terveydentilasta

Vaikka useat tutkimukset ovat ehdottaneet yhteyttä unen keston ja kroonisten sairauksien (esim. syövän ja sydän- ja verisuonitautien) ilmenemisen ja kuolleisuuden välillä, tämän yhteyden luonne on edelleen epäselvä.

Kun samalla henkilöllä on useampi kuin yksi krooninen sairaus, sitä kutsutaan multimorbiditeetiksi. Tutkimuksia multimorbiditeetin ja unen keston välisestä yhteydestä ei kuitenkaan ole paljon. Lisäksi ei tiedetä, vaikuttaako unen kesto terveyteen, aiheuttaako kroonisia sairauksia ja johtaako sen jälkeen kuolleisuuteen.

Tällä hetkellä vanhemmille aikuisille suositellaan 7–8 tunnin unta; Tulevaisuuden tutkimusten tulisi kuitenkin selvittää, lisääkö lyhyt vai pitkä unen kesto sairastumisriskiä. Lyhyen unen ja muiden sairauksien esiintymisen taustalla olevat biologiset mekanismit ovat saatavilla; Pidemmän unen vaikutus kroonisten sairauksien ilmenemiseen ei kuitenkaan ole täysin selvä.

Unirytmien on raportoitu muuttuvan ihmisen ikääntyessä. Tästä syystä herää kysymys, lisäävätkö keski- tai vanhemman iän muutokset unikäyttäytymisessä multimorbiditeettiriskiä.

Tietoja tutkimuksesta

Nykyisessä tutkimuksessa käytettiin Whitehall II -kohorttia, joka on käynnissä vuonna 1985 käynnissä oleva tutkimus, johon kuului 10 308 (6 895 miestä ja 3 413 naista) brittiläistä virkamiestä. Koska 99,9 % osallistujista oli linkitetty UK National Health Servicen (NHS) sähköisiin terveystietoihin, tästä palvelusta saatiin asiaankuuluvia lääketieteellisiä tietoja.

Itse ilmoittamat tiedot osallistujien keskimääräisestä unen kestosta viikossa per yö kerättiin kuudella tiedonkeruuaalolla vuosina 1985-2016. Nämä tiedot on luokiteltu iän mukaan, eli h. 50, 60 ja 70 vuotta. Unen laadun arvioinnissa käytettiin Jenkins Sleep Problem Scalea. Osallistujilta kysyttiin heidän unikokemuksiaan, kuten: B. Unettomuus, univaikeudet, herääminen useita kertoja yön aikana ja nukahtamisvaikeudet.

Tässä tutkimuksessa multimorbiditeetti määriteltiin kahden tai useamman kroonisen sairauden esiintymiseksi kolmestatoista tunnistetusta kroonisesta sairaudesta Whitehallissa maaliskuuhun 2019 asti tehtyjen kliinisten tutkimusten perusteella.

Vuokaavio 50-, 60- ja 70-vuotiaiden unen keston ja multimorbiditeettiriskin välisen yhteyden analysointiin.

Tutkimustulokset

Yhteensä 7 864 osallistujaa, joilla ei ollut multimorbiditeettia, oli 50-vuotiaita. Tässä ryhmässä 4 446 sairastui ensimmäisen kroonisen sairauden, 2 297 eteni multimorbiditeettiin ja 787 kuoli myöhemmin.

Havaittiin, että niillä, jotka nukkuivat alle viisi tuntia 50-vuotiaana, oli suurempi riski saada ensimmäinen krooninen sairaus verrattuna seitsemän tunnin uneen. Mielenkiintoista on, että yli yhdeksän tuntia pidempään nukkumiseen ei liittynyt tällaisia ​​siirtymiä.

Nykyinen tulevaisuudentutkimus esitti kolme keskeistä havaintoa. Ensinnäkin lyhyt unen kesto yhdistettiin johdonmukaisesti lisääntyneeseen multimorbiditeetin riskiin. Tämä havainto koski sekä keski-ikäisiä että vanhempia osallistujia. Lyhyt unen kesto liittyi myös taudin alkuvaiheeseen ja myöhempään multimorbiditeettiin. Se ei kuitenkaan liittynyt kuolevaisuuteen.

Toiseksi pitkä unen kesto oli vähemmän todennäköistä 60- ja 70-vuotiaina, ja havaittiin multimorbiditeetin ilmaantuvuus. Tämä ei kuitenkaan koskenut 50-vuotiaita osallistujia. Siksi pitkä unen kesto 50-vuotiaana ei liittynyt taudin etenemiseen.

Kolmanneksi kiihtyvyysmittariin perustuva unen keston mittaus osallistujilla, joiden keski-ikä oli 69 vuotta, vahvisti yhteyden unen keston ja multimorbiditeetin esiintyvyyden välillä 60 ja 70 vuoden iässä.

Vahvuudet ja rajoitukset

Tämän tutkimuksen suurimpia vahvuuksia ovat pitkä seurantajakso ja unen keston toistuva mittaus eri ikäryhmissä. Lisäksi monitilamallien käyttö antoi enemmän tietoa unen keston ja taudin etenemisen välisestä suhteesta.

Tämän tutkimuksen perustavanlaatuinen rajoitus on pieni osallistujien määrä pitkän unen keston kategoriassa. Tämän seurauksena kirjoittajat eivät pystyneet tekemään johtopäätöksiä multimorbiditeetin esiintyvyydestä tässä ryhmässä. Lisäksi tutkimuksen itseraportointi lisäsi puolueellisten tulosten riskiä. Kirjoittajat toivat myös esiin käänteisen syy-yhteyden riskin, joka johtuu diagnosoimattomista olosuhteista unimittauksissa. Kohortissa oli rajoitettu määrä ei-valkoisia osallistujia, joten tuloksia ei voitu yleistää.

Johtopäätökset

Nykyinen tutkimus osoitti selkeästi lyhyen unen keston ja multimorbiditeetin kehittymisen välisen yhteyden. Tämä havainto koskee keski- tai myöhään ikää olevia yksilöitä. Lyhyt unen kesto 50-vuotiaana liittyi suurempaan kroonisen taudin puhkeamisen ja sitä seuraavan multimorbiditeetin riskiin. Nykyinen tutkimus suositteli hyvää unen kestoa ja laatua parempien terveysvaikutusten saavuttamiseksi.

Viite:

• Sabia, S. et al. (2022) Zusammenhang zwischen der Schlafdauer im Alter von 50, 60 und 70 Jahren und dem Risiko einer Multimorbidität im Vereinigten Königreich: 25-Jahres-Follow-up der Whitehall-II-Kohortenstudie. PLOS Medicine, 19(10): e1004109. https://doi.org/10.1371/journal.pmed.1004109, https://journals.plos.org/plosmedicine/article?id=10.1371/journal.pmed.1004109

.