Mitkä ovat silmärokon komplikaatiot, ehkäisevät toimenpiteet ja hoitovaihtoehdot?

Mitkä ovat silmärokon komplikaatiot, ehkäisevät toimenpiteet ja hoitovaihtoehdot?

Vuonna julkaistussa Centers for Disease Control and Prevention (CDC) -raportissa Viikkoraportti sairastumisesta ja kuolleisuudesta Tutkijat kuvasivat viisi apinarokkotapausta, joissa oli silmäkomplikaatioita. He keskustelivat silmärokon hoidosta ja ehkäisystä.

Lernen: Augenpocken – Vereinigte Staaten, Juli–September 2022. Bildnachweis: Sacharowa Anastasia/Shutterstock

tausta

Vuoden 2022 apinarokkoepidemia johti yli 26 000 tapaukseen Yhdysvalloissa. Vaikka suurin osa ihovaurioista näissä tapauksissa hävisi ilman hoitoa tai vain vähäistä hoitoa, haavoittuvien alueiden, kuten silmien, lähellä olevat vauriot johtivat komplikaatioihin. Apinarokkovirus, joka yleensä pääsee silmään autoinokulaation kautta, voi aiheuttaa sidekalvotulehdusta, keratiittia ja jopa näönmenetystä.

Silmärokko määritellään silmäsairauden kehittymiseksi potilaalla, jolla on epäilty tai vahvistettu apinarokkosairaus, jota ei voida selittää millään muulla sairaudella kuin apinarokolla. Tässä raportissa kuvataan viiden potilaan oireita, hoitoja ja tuloksia, joille kehittyi silmärokko heinä-syyskuun 2022 välisenä aikana. Kaksi heistä oli HIV-tartunnan ja immuunipuutos.

Silmän apinarokkotapaukset

Potilas A oli 20–29-vuotias HIV-positiivinen mies, joka ei saanut antiretroviraalista hoitoa (ART) ja hänen käsivarsissaan, rinnassaan ja pakaroissaan oli apinarokkoinfektioon viittaavia ihottumia. Kymmenen päivän kuluttua hän sai kutinaa, kipua, vuotoa, turvotusta ja valoherkkyyttä vasemmassa silmässä. Kun hänen silmäoireensa pahenivat, hänelle annettiin trifluridiinitippoja vasempaan silmään ja tecovirimaattia suonensisäisesti.

Parantumisesta ja vuodatuksesta huolimatta potilas otettiin takaisin, koska vasemman silmän näkö heikkeni ja kasvovauriot lisääntyivät. Silmätutkimuksessa paljastettiin keratiitti, sidekalvotulehdus ja haavauma sidekalvossa. Sidekalvovauriosta otettu vanupuikko oli positiivinen ortopoksivirukselle. Laskimonsisäistä hoitoa tecovirimaatilla ja trifluridiinitippoilla jatkettiin. Potilas oli ilmoituksen tekohetkellä vielä sairaalahoidossa, eikä hänen ennusteensa ollut tiedossa.

Potilas B oli toinen HIV-positiivinen 30–39-vuotias mies, joka ei saanut ART-hoitoa. Hänellä oli ihottumaa jaloissa, rinnassa, kasvoissa ja perianaalialueella sekä vaurio nenässä oikean silmän lähellä. Vanupuikkotestit olivat positiivisia ortopoksivirukselle ja hänelle aloitettiin ART ja hänelle määrättiin tecovirimat kahdeksi viikoksi. Kasvovaurioiden paheneminen ja nenän selkäleesion leviäminen oikeaan silmään johtivat oikean silmän sidekalvotulehdukseen, kyhmy- ja sidekalvovaurioihin sekä sarveiskalvon haavaumiin. Hänelle annettiin suonensisäisesti tecovirimaatti- ja trifluridiinitipat, ja hänet kotiutettiin 10 päivän paranemisen jälkeen.

Potilaat C ja D olivat aiemmin terveitä miehiä, iältään 30-39 vuotta. Potilas C saapui sairaalaan perianaalisten leesioiden ja peräsuolen kivun kanssa. Hänen vatsaansa, peniksensä ja ranteeseensa kehittyi vaurioita. Hän koki oikean silmän kipua, silmävuotoa, punoitusta ja sitä seuranneen kahdenvälisen sidekalvotulehduksen, jonka lääkärit katsoivat autoinokulaatioksi. Häntä hoidettiin Tecovirimatilla, kunnes kaikki oireet hävisivät.

Potilaalle D kehittyi ihottumaa nivusalueelle, turvotusta, punoitusta ja kipua oikeaan silmään. Silmäoireet pahenivat silmän ympärillä olevan turvotuksen, useiden silmäluomen vaurioiden, sidekalvotulehduksen, silmäluomen reunahaavojen ja sidekalvovaurioiden myötä. Näköhäiriöitä ei havaittu. Sidekalvoleesioista otetut vanupuikkonäytteet testasivat positiivisia ortopoksiviruksen suhteen. Potilasta hoidettiin antibakteerisilla aineilla, trifluridiinisilmätipoilla ja oraalisella tecovirimaatilla.

Viides potilas (potilas E) oli aiemmin terve 30–39-vuotias nainen, jolla oli emättimen märkärakkuloita, jotka levisivät pakaraan, selkään, otsaan, leukaan ja vasempaan silmäluomeen. Silmätutkimus paljasti bulbar-sidekalvoleesion, vasemman silmän sidekalvotulehduksen ja sidekalvonalaisia ​​kyhmyjä. Häntä hoidettiin trifluridiinisilmätipoilla ja oraalisella tecovirimaatilla.

Ennaltaehkäisevät toimenpiteet

CDC suosittelee apinarokkopotilaita noudattamaan käsihygieniaa ja välttämään silmiensä koskettamista tai piilolinssien käyttöä. Lääkäreitä kehotetaan kiinnittämään huomiota silmärokon oireisiin, koska tauti voi aiheuttaa näön menetystä. Apinarokkopotilaille, joilla on merkkejä silmäsairaudesta, tulee tehdä silmämääräinen tutkimus ja hoito, ja tapauksesta on ilmoitettava terveysviranomaisille.

Johtopäätökset

Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä CDC:n raportissa hoidettiin viisi silmärokkotapausta, joista kaksi potilasta oli HIV-positiivisia eivätkä saaneet ART:ta. Yksi HIV-positiivinen potilas kärsi näkökyvyn heikkenemisestä ja hänen ennusteensa on edelleen tuntematon. Useimmat tapaukset on hoidettu trifluridiinisilmätipoilla ja oraalisella tecovirimaatilla, ja hoito-ohjelman noudattaminen johtaa merkittäviin parannuksiin.

CDC suosittelee tiukkoja hygieniaprotokollia autoinokulaation estämiseksi, mukaan lukien käsien pesu ja piilolinssien tai silmäkosketuksen välttäminen. He neuvovat terveydenhuollon tarjoajia suorittamaan välittömät testit silmärokkoa epäiltäessä ja aloittamaan sillä välin empiiriset hoidot.

Viite:

• Cash-Goldwasser S., Labuda SM, McCormick DW, et al. (2022). Okuläre Affenpocken – USA, Juli–September 2022. Morbidity and Mortality Weekly Report (MMWR). doi: http://dx.doi.org/10.15585/mmwr.mm7142e1 https://www.cdc.gov/mmwr/volumes/71/wr/mm7142e1.htm

.