Pitkä aika varhaiskasvatuksessa ei tutkimuksen mukaan aiheuta käyttäytymisongelmia

Pitkä aika varhaiskasvatuksessa ei tutkimuksen mukaan aiheuta käyttäytymisongelmia

Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että pitkät aikavälit varhaislapsuuden päivähoidossa korreloivat pienten lasten korkeiden käyttäytymisongelmien kanssa. Tämän työn pätevyys on kuitenkin ollut kiistanalainen ja sen merkitys Yhdysvaltojen ulkopuolella on kyseenalaistettu.

Uusi tutkimus käytti pitkittäisiä tietokantoja Saksasta, Alankomaista, Norjasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista ymmärtääkseen paremmin, onko varhaishoidon aika haitallista lapsille. Tutkimuksen julkaisivat Child Development -julkaisussa tutkijat Boston Collegesta, Oslon yliopistosta, Minnesotan yliopistosta, Saksan nuorisoinstituutista, Saksan kansainvälisen pedagogisen tutkimuksen instituutista, Pohjois-Carolinan yliopistosta Chapel Hillistä, Utrechtin yliopistosta, Montrealin yliopistosta, Bordeaux'n yliopistosta ja Norjan käyttäytymiskehityskeskuksesta.

"Tämä on ensimmäinen tutkimus tästä aiheesta, joka kokoaa yhteen analyyseja useista maista, joilla on erilaiset sosiopoliittiset kontekstit, ja antaa meille mahdollisuuden käsitellä huolenaiheita kirjallisuuden yleistävyydestä ja toistettavuudesta", selittää johtava kirjoittaja Catalina Rey-Guerra, Fundación Apapachon johtaja ja Boston Collegen varhaislapsuuspolitiikan stipendiaatti. "Testauksella ja tutkimuksella ei löytynyt juuri mitään todisteita siitä, että pitkäaikainen aika varhaiskasvatuksessa aiheuttaisi pienten lasten käyttäytymisongelmia. Tulokset ovat vakuuttavia vanhemmille, joiden lapset viettävät aikaa varhaiskasvatuksessa työskennellessään."

Vuodesta 1993 vuoteen 2012 kerättyjen tietojen avulla tutkijat selvittivät, ennakoivatko lapsen sisäiset muutokset keskushoidossa muutoksia ulkoisten ongelmien, kuten riitelyn, puremisen tai tappelun, muutoksia 10 105 taaperolla ja esikouluikäisellä lapsella (49 % naisia). Tiedot analysoitiin seitsemässä tutkimuksessa, mukaan lukien Saksa, Alankomaat, Norja, kaksi Kanadasta ja kaksi Yhdysvalloista. Maat eroavat toisistaan ​​perhevapaiden ja varhaiskasvatuksen julkisen tarjonnan ja sääntelyn osalta (esim. laitoshoitoon ja äitiysvapaaseen ilmoittautuminen vaihtelee maittain). Rotu-/etnisyystiedot kerättiin vain Yhdysvalloissa (57 % ja 80 % valkoisia; 42 % ja 13 % afroamerikkalaisia; 1,2 % ja 5 % latinalaisia).

Mikäli saatavilla, käytettiin opettajien ilmoituksia ulkoisista ongelmista, muutoin vanhempien raportteja. Opettajien ja/tai vanhempien raportit vaihtelivat maittain ja sisälsivät arvioita käyttäytymisestä, kuten "lyö, puree, potkii muita lapsia" ja "taistelee enemmän", "taistelee tai kiusaa muita lapsia" ja "voi olla ilkeä muita kohtaan", "levoton eikä voi istua paikallaan" ja "lapsi tappelee paljon". Useimmissa tutkimuksissa hoidon määrää mitattiin lasten keskushuollossa viettämien tuntien lukumäärällä viikossa, lukuun ottamatta muita hoitomuotoja (kuten vanhemman kotihoitoa, sukulaisen tai ei-sukulaisen ryhmähoitoa), jotka ensisijainen hoitaja (useimmiten äidit) oli ilmoittanut kullakin ajankohtana.

Erilaisissa tilastollisissa testeissä ja seitsemässä tietojoukossa viidestä maasta tutkijat eivät löytäneet juuri mitään todisteita siitä, että pitkät aikavälit varhaiskasvatuksessa aiheuttaisivat käyttäytymisongelmia pienille lapsille. Lisäksi huolimatta merkittävistä sosioekonomisista eroista kussakin seitsemässä otoksessa, tutkimukset eivät osoittaneet näyttöä siitä, että kotihoidon ja ulkoistamisongelmien välinen yhteys vaihteli perheen tulojen tai vanhempien koulutuksen funktiona.

Kirjoittajat tunnustavat useita rajoituksia tutkimuksessaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain lyhytaikaisia ​​vaikutuksia, joten he eivät pysty selvittämään, voisiko keskushoidosta aiheutua pitkäaikaista haittaa. Lisäksi tämän tutkimuksen otokset eivät olleet kansallisesti edustavia, vaikka ne edustivatkin erilaisia ​​väestöryhmiä sosioekonomisen aseman jakautumisessa.

Lisätutkimusta tarvitaan sen selvittämiseksi, voidaanko näitä tuloksia yleistää lapsiin, jotka elävät sosiopoliittisissa yhteyksissä, jotka poikkeavat korkean tulotason maiden tilanteesta. Tutkijat eivät pystyneet selvittämään, mitä olisi tapahtunut, jos tutkimuksissa mukana olleet lapset eivät olisi päässeet keskushoitoon ja heikommassa asemassa olevat lapset (eli työttömät vanhemmat, pienituloiset kotitaloudet ja yksinhuoltajataloudet) olisivat olleet yliedustettuina niiden joukossa, jotka eivät koskaan päässeet keskushoitoon. Tästä syystä ylimääräinen varovaisuus on perusteltua yleistettäessä tämän tutkimuksen tuloksia näihin lapsiin.

Maailmanlaajuisen sosiaali- ja talouspolitiikan ohjaamisen kannalta on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, haittaako varhaiskasvatuksessa käytetty aika lapsille ja kuinka laajalle leviäviä haittoja voi olla. Terveet taloudet ovat riippuvaisia ​​pienten lasten vanhempien osallistumisesta työelämään tavalla, joka takaa heidän lapsilleen terveen kehityksen ja tulevaisuuden talouden. "Tämän vuoksi jatkuva tutkimus käytännöistä ja politiikoista, jotka varmistavat, että varhaiskasvatus edistää lasten ja perheiden hyvinvointia, on säilytettävä kansainvälisenä prioriteettina."

Catalina Rey-Guerra, tutkimuksen johtava kirjoittaja ja toinen johtaja, Fundación Apapacho

Lähde:

Lasten kehityksen tutkimusyhdistys

Viite:

Rey-Guerra, C., et ai. (2022) Aiheuttaako kotihoidon tuntien lisääminen enemmän ulkoistavia ongelmia? Kansainvälinen replikointitutkimus. lapsen kehitystä. doi.org/10.1111/cdev.13871.

.