Väkivaltainen televisio esikouluvuosina johtaa myöhempään psyykkisen vamman riskiin

Väkivaltainen televisio esikouluvuosina johtaa myöhempään psyykkisen vamman riskiin

Väkivaltaisen television katsominen esikouluvuosina kesällä ennen yläkoulun aloittamista voi johtaa myöhempään psyykkisen ja akateemisen heikentymisen riskeihin Montréalin yliopiston psykokasvatuskoulun professorin Linda Paganin johtaman uuden tutkimuksen mukaan.

Tutkimus julkaistiin Journal of Developmental and Behavioral Pediatrics -lehdessä.

Tähän asti "on ollut epäselvää, missä määrin altistuminen tyypillisesti väkivaltaiselle näytön sisällölle varhaislapsuudessa - erityisen kriittisenä aikana aivojen kehityksessä - voi ennustaa myöhempää psyykkistä kärsimystä ja akateemisia riskejä", Pagani sanoi.

"Lapsen myöhempään hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on tärkeä tavoite yksilöllisille ja yhteisöllisille terveysaloitteille, ja psykologinen sopeutuminen ja akateeminen motivaatio ovat olennaisia ​​​​tekijöitä onnistuneessa murrosiässä", hän lisäsi.

Siksi halusimme nähdä esikouluikäisten lasten tyypillisen väkivaltaisen näytölle altistumisen pitkäaikaiset vaikutukset normaaliin kehitykseen useiden avainindikaattoreiden perusteella, jotka osoittavat nuoruuden sopeutumisen 12 ikään mennessä.

Linda Pagani, professori, Psychoeducation School, Université de Montréal

Tätä varten Pagani ja hänen tiiminsä tutkivat väkivaltaista näyttösisältöä, jonka vanhemmat ilmoittivat lapsistaan ​​kolmen ja puolen ja neljän ja puolen ikäisten välillä, ja suorittivat sitten seurantatutkimuksen, kun lapset olivat 12-vuotiaita.

Kaksi ilmoitusta kirjattiin

Seurannassa kirjattiin kaksi raporttia: ensinnäkin se, mitä opettajat sanoivat havainneensa heitä ja toiseksi, mitä lapset itse, nyt 6. luokan lopussa, kuvailivat psykologiseksi ja akateemiseksi edistyksensä.

"Verrattuna samaa sukupuolta oleviin ikätovereihinsa, jotka eivät olleet alttiina väkivaltaiselle näytön sisällölle, pojat ja tytöt, jotka olivat alttiina tyypilliselle väkivaltaiselle sisällölle televisiossa, kokivat todennäköisemmin emotionaalista ahdistusta myöhemmin", Pagani sanoi.

"He kokivat myös luokkahuoneen sitoutumisen, akateemisen suorituskyvyn ja akateemisen motivaation laskua kuudennen luokan loppuun mennessä", hän lisäsi.

"Nuorille siirtyminen yläasteelle on ratkaiseva kehitysvaihe heidän varttuessaan. Surun ja pelon tunteminen ja akateeminen riskialttius vaikeuttavat heidän tilannettaan."

Pagani ja kirjoittajat Jessica Bernard ja Caroline Fitzpatrick tulivat johtopäätöksiinsä tutkittuaan vuonna 1997 tai 1998 syntyneiden lasten kohortin tietoja, jotka ovat osa Quebecin pitkittäistä lasten kehitystutkimusta, jota koordinoi Institut de la statistique du Québec.

Lähes 2000 lasta tutkittiin

Kaikkiaan esikouluikäisen väkivaltaisen television tutkimukseen osallistui 978 tytön ja 998 pojan vanhemmat. 12-vuotiaana lapset ja heidän opettajansa arvioivat lasten psykososiaalista ja akateemista suorituskykyä, motivaatiota ja osallistumista luokkatoimintaan.

Paganin tiimi analysoi sitten tiedot löytääkseen merkittävän yhteyden näihin näkökohtiin liittyvien ongelmien ja esikoulussa he altistuneen väkivaltaisen sisällön välillä, yrittäen ottaa huomioon mahdollisimman monia mahdollisia harhoja ja hämmentäviä vaikutuksia.

"Tavoitteenamme oli poistaa lapsista tai perheistä kaikki olemassa olevat sairaudet, jotka olisivat voineet tarjota vaihtoehtoisen selityksen tai valaista tuloksiamme eri tavalla", Pagani sanoi.

Television katsominen on varhaislapsuudessa yleistä ajanvietettä, ja osa tutkimukseen osallistuneista lapsista joutui väkivallan kohteeksi, osa ei.

Lasten psyykkiset ja akateemiset vammat ovat kasvava huolenaihe koulutus- ja kansanterveysalan työntekijöille. Paganin mukaan yläkouluun pääsyn ongelmat juontavat juurensa varhaislapsuudessa.

Tunnista fiktiivinen hahmo

"Esikouluikäisillä on taipumus samaistua hahmoihin televisiossa ja nähdä kaiken näkemänsä todellisena", hän sanoi. "He ovat erityisen alttiita humoristisille kuvauksille ylistetyistä sankareista ja roistoista, jotka käyttävät väkivaltaa oikeutettuna keinona ratkaista ongelmia.

"Toistuva altistuminen nopeatempoisille, adrenaliinia pumppaaville toimintasarjoille ja kiehtoville erikoistehosteille", hän lisäsi, "voi vahvistaa uskomuksia, asenteita ja vaikutelmia siitä, että tavanomainen väkivalta on "normaalia" sosiaalisissa vuorovaikutuksessa. Epäonnistuminen sosiaalisten perustaitojen oppimisessa voi vaikeuttaa sopeutumista koulussa."

Bernard lisäsi: "Aivan kuten väkivallan kokeminen tosielämässä, toistuva altistuminen vihamieliselle ja väkivaltaiselle maailmalle, jossa joskus groteskin näköisiä olentoja asuu, voi aiheuttaa ahdistusta ja stressiä ja saada nämä lapset näkemään yhteiskunnan vaarallisena ja pelottavana.

"Ja se voi johtaa tavanomaiseen ylireagointiin epäselvissä sosiaalisissa tilanteissa."

Hän jatkoi: "Esikouluvuosina tuntien määrä päivässä on rajoitettu, ja mitä enemmän lapset altistuvat aggressiiviselle vuorovaikutukselle (näytöillä), sitä enemmän he saattavat ajatella, että on normaalia käyttäytyä tällä tavalla."

Pagani lisäsi: "Sopivampiin sosiaalisiin tilanteisiin altistuminen voi kuitenkin auttaa heitä kehittämään olennaisia ​​sosiaalisia taitoja, jotka ovat hyödyllisiä myöhemmin ja joilla on viime kädessä keskeinen rooli heidän henkilökohtaisessa ja taloudellisessa menestyksessään."

Lähde:

Montrealin yliopisto

.