VR-etäyhteistyöjärjestelmä mahdollistaa käyttökokemuksen jakamisen tien päällä aiheuttamatta VR-sairautta

VR-etäyhteistyöjärjestelmä mahdollistaa käyttökokemuksen jakamisen tien päällä aiheuttamatta VR-sairautta

Tokyo Metropolitan Universityn tutkijat ovat kehittäneet virtuaalitodellisuuden (VR) etäyhteistyöjärjestelmän, jonka avulla Segwayn käyttäjät voivat jakaa näkemänsä lisäksi myös kiihtyvyyden tunteen liikkuessaan. Kameroilla ja kiihtyvyysantureilla varustetut kuljettajat voivat viestiä tunteistaan ​​VR-kuulokkeita käyttävälle etäkäyttäjälle muokatussa pyörätuolissa. Käyttäjäkyselyt osoittivat VR-sairauden vähentyneen merkittävästi ja lupasivat parempaa kokemusta etäyhteistyöstä.

Virtuaalitodellisuus (VR) -tekniikka kehittyy nopeasti, jolloin käyttäjät voivat kokea ja jakaa mukaansatempaavan 3D-ympäristön. Yksi etätyön suurimmista eduista on eri paikoissa olevien työntekijöiden mahdollisuus jakaa näkemäänsä ja kuulemaansa reaaliajassa. Yksi esimerkki on henkilökohtaisten liikkumislaitteiden käyttäjät suurissa varastoissa, tehtaissa ja rakennustyömailla. Kuljettajat voivat helposti kattaa suuria alueita ja ilmoittaa ongelmista etäkollegalle reaaliajassa. Yksi suuri haittapuoli voi kuitenkin pilata koko kokemuksen: VR-sairaus. VR-sairaus on eräänlainen matkapahoinvointi, joka ilmenee, kun käyttäjät näkevät "liikettä" kuulokkeidensa kautta liikkumatta. Oireita ovat päänsärky, pahoinvointi ja joskus oksentelu. Ongelma on erityisen akuutti yllä olevassa esimerkissä, kun kokemuksen jakava henkilö liikkuu.

Tämän ongelman kiertämiseksi Tokyo Metropolitan Universityn tutkijat apulaisprofessori Vibol Yemin johdolla ovat kehittäneet järjestelmän, jonka avulla käyttäjät voivat jakaa näkemänsä lisäksi myös liikkeen tunteen. Keskityttiin Segwaysiin laajalti käytettynä henkilökohtaisena liikkumisajoneuvona, ja he asensivat kaksi 3D-kameraa ja joukon kiihtyvyysantureita mittaamaan visuaalisten vihjeiden lisäksi myös yksityiskohtaista tietoa ajoneuvon kiihtyvyydestä. Tämä lähetettiin takaisin Internetin kautta etäkäyttäjälle, jolla oli VR-kuulokkeet muokatussa pyörätuolissa, jonka pyöriin oli kiinnitetty erilliset moottorit. Kun Segwayn käyttäjä kiihtyi, myös pyörätuoli kiihtyi, jolloin kaukaiset käyttäjät voivat paitsi nähdä saman maiseman myös tuntea saman kiihtyvyyden. Pyörätuoli ei tietenkään saanut kulkea samaa matkaa kuin Segway; se palautettiin varovasti alkuperäiseen asentoonsa, kun Segway ei kiihdyttänyt.

Tiimi testasi laitteensa pyytämällä vapaaehtoisia ryhtymään etäkäyttäjiin ja arvioimaan heidän kokemuksiaan. VR-sairaus väheni 54 %, kun liiketunnistukset lisättiin, ja käyttökokemukset ovat erinomaiset. He huomauttivat myös yksityiskohtia siitä, kuinka tiedot tulisi raportoida takaisin. Esimerkiksi käyttäjien mielestä oli parasta, kun noin 60 % visuaalisten vihjeiden ehdottamasta kiihtyvyydestä syötettiin takaisin pyörille, mikä johtuu suurelta osin vestibulaarijärjestelmän herkkyydestä (miten havaitsemme tasapainon, suuntautumisen ja liikkeen) näkökykyämme verrattuna.

Vaikka parannuksia tarvitaan vielä, tiimin järjestelmä lupaa jännittäviä uusia mahdollisuuksia etäyhteistyöhön ja vapauttaa etäkäyttäjät VR-tekniikan suuresta haitasta.

Tätä työtä tuki Tokyo Metropolitan Universityn Local-5GProject, MIC/SCOPE # 191603003 ja JSPS KAKENHI -apurahanumero 18H04118.

Lähde:

Tokion Metropolitan yliopisto

Viite:

Yem, V. et ai. (2022) Ajoneuvon ajotunnelmien jakamisjärjestelmä stereoskooppisella 3D-visuaalisella havainnolla ja vibro-vestibulaaripalautteella mukaansatempaavaan etäyhteistyöhön. Edistynyt robotiikka. doi.org/10.1080/01691864.2022.2129033.

.