Temotsolomidin ja säteilyn yhdistelmä parantaa eloonjäämistä potilailla, joilla on matala-asteinen gliooma

Temotsolomidin ja säteilyn yhdistelmä parantaa eloonjäämistä potilailla, joilla on matala-asteinen gliooma

Sekä säteilyllä että temotsolomidilla, geneerisellä pilleripohjaisella kemoterapia-ohjelmalla, on merkittävä yksimuotoinen kasvainten vastainen vaikutus hitaasti kasvavia, matala-asteisia glioomia vastaan. ECOG-ACRIN Cancer Research Groupin (ECOG-ACRIN) satunnaistetussa vaiheen 3 E3F05-tutkimuksessa testattiin, onko temotsolomidin ja sädehoidon yhdistelmähoito tehokkaampaa kuin pelkkä sädehoito näillä potilailla. Tutkimuksessa seurattiin 172 potilasta yli 10 vuoden ajan, ja sen tuloksilla on välittömiä kliinisiä vaikutuksia, koska ne tarjoavat ensimmäiset todisteet satunnaistetusta vaiheen 3 tutkimuksesta siitä, että temotsolomidi parantaa näiden potilaiden pitkäaikaista eloonjäämistä.

Havaitsimme, että 10 vuoden eloonjäämisaste yhdistetyllä hoidolla temotsolomidikemoterapialla ja säteilyllä oli 70 % verrattuna 47 %:iin, kun pelkkä sädehoito oli lähtökohtana. Tämä löytö on tärkeä, koska meillä ei ole ollut vakuuttavia todisteita siitä, että temotsolomidi parantaa yleistä eloonjäämistä luokan 2 glioomissa."

David Schiff, MD, vanhempi tutkija, Harrison Distinguished professori neurologian, neurologisen kirurgian ja lääketieteen ja apulaisjohtaja, UVA Neuro-oncology Center, University of Virginia

Dr. Schiff esitteli vaikuttavat tulokset ajankohtaisena tiivistelmänä SNO:n vuoden 2024 vuosikokouksessa Neuro-Oncology Societyn kokouksessa. Tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain kansallisten terveysinstituuttien National Cancer Institute NCTN (National Clinical Trials Network) kautta.

E3F05-tutkimus alkoi syyskuussa 2009, ja siihen osallistui potilaita, joilla oli matala-asteinen gliooma, jotka eivät olleet aiemmin saaneet sädehoitoa tai kemoterapiaa. Tutkimukseen osallistuneet satunnaistettiin 1:1 saamaan joko yksinään säteilyä (50,4 Gy 28 jakeessa) tai säteilyä (50,4 Gy) temotsolomidin kanssa ja sen jälkeen 12 neljän viikon temotsolomidisykliä säteilytyksen jälkeen.

Kertymä lopetettiin viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2014, sen jälkeen, kun toinen ryhmätutkimus, RTOG 9802 (myös NCI:n rahoittama), raportoi, että PCV-kemoterapian lisääminen säteilyyn oli hyödyllistä asteen 2 glioomille. PCV on prokarbatsiini (P), CCNU (C), joka tunnetaan yleisesti lomustiinina, ja vinkristiini (V). Tiedonkeruun loppuun mennessä 172 potilasta oli ilmoittautunut E3F05:een. 172 osallistujan keski-ikä oli 44 vuotta (19–78), ja 54 % oli miehiä.

"Koska RTOG 9802 -tutkimus osoitti positiivisesti PCV-kemoterapian hyödyn, ei ollut enää eettistä käyttää ainoaa säteilyvartta E3F05:ssä, joten tutkimuksemme päätettiin karttuman vuoksi. Vaikka emme voineet ilmoittautua koko ryhmään." "Suunniteltu sen jälkeen, kun kaikki tutkimukseen osallistuneet potilaat oli tarkkailtu, tulokset saavuttivat tilastollisen merkityksen ja osoittivat temotsolomidin yhdistetyn modaalin edun pelkkään säteilyyn verrattuna", tohtori Schiff sanoi.

Tämän tutkimuksen tuloksilla on välittömiä kliinisiä vaikutuksia.

"RTOG 9802:n tulokset julkaistiin vuonna 2014, ja 2. asteen glioomapotilaat ovat saaneet rutiininomaisesti säteilyä ja kemoterapiaa. Jotkut saavat PCV:tä, koska RTOG on osoittanut sen olevan hyödyllinen. Toiset saavat säteilyä ja temotsolomidia, koska temotsolomidi on paljon helpompaa." Se on paljon vähemmän myrkyllistä potilaalle nieltynä, eikä se vaadi vinkristiinin suonensisäistä infuusiota. "Tähän mennessä 2. asteen glioomissa ei todellakaan ole ollut todisteita siitä, että temotsolomidista olisi mitään hyötyä", sanoi tohtori Schiff.

Vaikka asteen 3 tai korkeampi toksisuus esiintyi useammin E3F05-tutkimuksen osallistujilla, joita hoidettiin temotsolomidilla kuin sädehoidolla, toksisuus oli yhdenmukainen aikaisempien temotsolomiditutkimusten kanssa.

"Temotsolomidin lisääminen ei aiheuttanut odottamattomia myrkyllisiä vaikutuksia", sanoi tohtori Ship. "Näimme enemmän väsymystä, maha-suolikanavan vaivoja (pahoinvointia) ja myelosuppressiota (trombosytopenia, neutropenia jne.), mutta hyvin samanlaista kuin mitä on raportoitu monta kertaa aiemmin."

Hän lisäsi: "Tärkeää on, että temotsolomidin lisäämisestä saadun eloonjäämishyödyn suuruus oli samanlainen oligodendroglioomissa ja astrosytoomissa. Tämä löydös on päinvastainen kuin eräät kontrolloimattomat ja retrospektiiviset tutkimukset, jotka viittaavat siihen, että temotsolomidi voi olla merkittävästi vähemmän tehokas oligodendroglioomia vastaan ​​kuin PCV."

E3F05:stä on tulossa lisää. Odotettavissa olevissa korrelatiivisissa tutkimuksissa tarkastellaan molempien tutkimusryhmien potilaiden elämänlaatua ja neurokognitiivisia tietoja sekä muita molekyylianalyysejä.

Lähteet: