Virheet terveydenhuollossa: Joka viides hoito sisältää riskejä
Terveydenhuollon vuositilastojen mukaan 74 potilasta kuoli vuonna 2022 hoitovirheisiin. Asiantuntijat vaativat pakollista raportointia.

Virheet terveydenhuollossa: Joka viides hoito sisältää riskejä
Saksassa on hälyttäviä raportteja lääketieteellisten hoitojen turvallisuudesta. Lääkäripalvelu esitteli Berliinissä järjestetyssä tilaisuudessa vuositilastonsa vuodelta 2023, jonka mukaan viime vuonna 75 potilasta kuoli vakavien hoitovirheiden seurauksena. Nämä väärinkäytökset, jotka luokitellaan "ei koskaan tapahtumiksi", ovat vakavia lääketieteellisiä virheitä, joita asiantuntijoiden mukaan ei pitäisi koskaan tapahtua. Esimerkkejä tällaisista virheistä ovat potilaiden sekoittaminen tai lääkkeiden väärin antaminen.
Terveysviranomaiset kirjasivat noin 150 näistä vakavista tapauksista viime vuonna. Tämä on osa suurempaa terveydenhuollon ongelmaa. Vuonna 2022 lääketieteellisistä virheistä johtuvia kuolemantapauksia oli edelleen 84, mikä korostaa tilanteen kiireellisyyttä.
Raportointi- ja tiedonantomenettelyt
Terveydenhuollon toimitusjohtaja Stefan Gronemeyer vaatii pakollista ilmoitusjärjestelmää tällaisille tapauksille, koska tällä hetkellä ei ole standardoitua menettelyä. Nykyinen prosessi on alkeellinen: Potilaiden, jotka uskovat tehneensä virheen, on otettava yhteyttä sairausvakuutusyhtiöönsä, joka sitten teettää sairaanhoidon tutkimaan tapauksen. Vain näin tapaukset pääsevät tilastoihin. Tämä johtaa siihen, että monia lääketieteellisiä virheitä ei kirjata.
Tilastollisesti asiantuntijat käynnistivät tutkinnan lähes 12 500 tapauksessa vuonna 2023. Kuitenkin 71,1 prosentissa tapauksista lääkintähenkilöstön väärinkäytöksiä ei voitu osoittaa. Kuitenkin noin 21,5 prosentissa tapauksista, mikä vastaa 2 679 hoitovirhettä, potilaat kärsivät todistettavasti haittaa. Nämä luvut ovat hälyttäviä, varsinkin kun ne eivät ole juurikaan muuttuneet pitkän ajan kuluessa.
Hoitovirheiden seuraukset
Tällaisten virheiden vaikutus voi olla tuhoisa. Vaikka useimmissa tapauksissa (65,5 prosenttia) vauriot ovat vain tilapäisiä, noin 29,7 prosenttia sairastuneista kärsii pysyvistä vammoista. Lääkäri havaitsi, että viime vuonna 180 virheperäisistä pysyvistä vammoista luokiteltiin vakaviksi, eli potilaat ovat esimerkiksi hoidon tarpeessa, sokeita tai halvaantuneita. Asiantuntijat arvioivat, että vältettävissä olevia vahinkoja esiintyy prosentissa kaikista laitoshoidoista, ja saksalaisissa sairaaloissa oletetaan vuosittain noin 17 000 vältettävissä olevaa kuolemaa.
Toinen huolestuttava seikka on lääketieteellisten virheiden ilmoittamaton määrä, joka on todennäköisesti paljon suurempi kuin kirjattu. Oppiakseen näistä tapauksista ja välttääkseen virheitä terveyspalvelu vaatii järjestelmällistä seurantaa ja pseudonyymin ilmoitusvelvollisuutta.
Kritiikki Saksan terveydenhuoltojärjestelmän nykyistä virheenhallintakulttuuria kohtaan on yhä kovempaa. Saksan potilassuojasäätiön hallitus Eugen Brysch sanoi, että Saksassa potilaat jäävät usein pulaan. Vaadittua virhekulttuuria ei tapahdu, mikä johtaa tapausten riittämättömään käsittelyyn.
Liittovaltio ei ole kuitenkaan vielä vastannut kestävästi vaikeusrahaston kasvaviin vaatimuksiin. Brysch korosti, ettei ole hyväksyttävää, että vahinkoa kärsineet joutuvat usein odottamaan vuosia korvauksia. Liittovaltion terveysministeriö totesi, että hoitovirheet klinikoilla ja vastaanotoilla on jo kirjattava laillisesti, mutta monet kysymykset ovat edelleen vaille vastausta siitä, miten mahdollinen vaikeusrahasto voidaan suunnitella.
Kutsu potilasturvallisuuden parantamiseksi
Raportit lääketieteellisistä virheistä Saksassa valaisevat kiireellisesti terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisen tarpeen. Vaikka lääketieteellisten virheiden käsittelyjärjestelmä on olemassa, on selvää, että läpinäkyvyyttä ja virheiden hallintaa on parannettava potilasturvallisuuden parantamiseksi. On toivottavaa, että intensiivisempien keskustelujen ja toimenpiteiden kautta tapahtuu pian myönteisiä muutoksia, jotka vahvistavat potilaiden luottamusta sairaanhoitoon.
Terveydenhuoltojärjestelmässä hoitovirheet muodostavat vakavan ongelman, joka ei vaikuta pelkästään potilaiden luottamukseen hoitolaitoksiin, vaan sillä on myös merkittäviä taloudellisia seurauksia. Tuoreen tutkimuksen mukaan lääketieteellisten virheiden aiheuttamien komplikaatioiden hoito lisää terveydenhuoltojärjestelmään lisäkustannuksia. Ne voivat syntyä seurantatoimenpiteistä, kuntoutuksesta ja mahdollisesta pidennetystä sairaalahoidon kustannuksista.
Bertelsmann-säätiön vuonna 2020 tekemän tutkimuksen mukaan vältettävissä olevien hoitovirheiden arvioidut kustannukset saksalaisissa sairaaloissa ovat useita miljardeja euroja vuosittain. Merkittävä osa potilaista – noin 12 000–15 000 – kärsii vuosittain hoitovirheiden vuoksi. Näiden virheiden kirjaaminen ja järjestelmällinen analysointi voisi auttaa parantamaan sairaanhoidon yleistä laatua Saksassa.
Terveydenhuollon turvallisuuskulttuurin parantaminen
Lääketieteellisten virheiden välttämiseksi lääketieteellisten laitosten turvallisuuskulttuuria on parannettava maailmanlaajuisesti. Monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, on jo olemassa raportointi- ja virheenhallintajärjestelmiä, joiden tavoitteena on oppia virheistä ja välttää niitä tulevaisuudessa. Tällaisten järjestelmien käyttöönotto voisi auttaa merkittävästi vähentämään "ei koskaan -tapahtumien" määrää Saksassa.
Vaikka liittovaltion terveysministeriö on korostanut, että virheilmoitusjärjestelmät on otettava käyttöön, käytännön toteutus jää usein odotusten alle. Asiantuntijat, kuten Gronemeyer ja Brysch, eivät siksi vaadi vain parempaa dokumentointia, vaan myös hoitohenkilökunnan koulutusta ja avoimempaa virhekulttuuria, jotta luottamus hoitoon lisääntyisi.
Lainsäädäntöaloitteet ja uudistukset
Lainsäätäjiä painostetaan toteuttamaan konkreettisia uudistuksia lääketieteellisten virheiden vähentämiseksi. Muut Euroopan maat, kuten Alankomaat, ovat jo ottaneet käyttöön lainsäädäntöä, joka edellyttää kattavaa virheraportointia ja -analyysiä. Nämä säännökset ovat johtaneet siihen, että virhetaso on pienentynyt huomattavasti.
Tällaisen edistyksen saavuttamiseksi Saksassa on tarpeen tarkistaa olemassa olevia rakenteita ja mukauttaa niitä tarvittaessa. Potilasjärjestöjen ja terveydenhuollon ammattilaisten painostus voi johtaa nopeampiin toimenpiteisiin potilasturvallisuuden parantamiseksi.
Kaiken kaikkiaan nykyinen keskustelu hoitovirheistä osoittaa, kuinka tärkeää on ottaa tämä aihe vakavasti ja tuoda se laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä on ainoa tapa palauttaa ja vahvistaa potilaiden luottamusta sairaanhoitoon pitkällä aikavälillä.