Suche
Mein Konto
American Psychiatric Association (APA) on nyt tunnustanut pitkittyneen surun häiriön viralliseksi psykiatriseksi tilaksi, kauan haettu muutos.
Amerikan vaikutusvaltaisin alan organisaatio julkaisi viimeisimmän painoksen mielenterveyshäiriöiden diagnostisesta ja tilastollisesta käsikirjastaan (DSM-5) ja lisäsi "pitkittyneen surun häiriön" luetteloonsa.
Opas auttaa lääketieteen ammattilaisia, tutkijoita ja muita alan toimijoita tunnistamaan, diagnosoimaan ja hoitamaan tiettyjä psykiatrisia häiriöitä.
Asiantuntijat ovat jo pitkään vaatineet, että "surua" pidettäisiin virallisena häiriönä, kun ihmiset tuntevat sitä tavallista pidempään kuuden kuukauden ajan.
Virallisen listauksen myötä tutkijoilla ja lääketieteen ammattilaisilla pitäisi nyt olla helpompi saada varoja ja resursseja tilan ja sen syiden tutkimiseen.
American Psychiatric Association pitää nyt virallisesti pitkittynyttä surun häiriötä psykiatrisena häiriönä, mikä avaa oven sairauteen liittyvien lääkkeiden lisätutkimukselle ja kehittämiselle
"Kaksisataa kokenutta tutkijaa ja harjoittajaa on investoinut lukemattomia tunteja varmistaakseen, että DSM-5-TR on korvaamaton panos mielenterveyssairauksien ymmärtämiseen", sanoi APA:n toimitusjohtaja tohtori Saul Levin käsikirjasta.
Aiheesta käyty keskustelu voidaan jäljittää käsikirjan julkaisuun vuosikymmen sitten, jolloin jotkut asiantuntijat halusivat häiriön erottavan masennuksesta ja sijoittavan omaan kategoriaansa.
Tilaa kuvataan henkilöksi, joka kokee surua tavallista pidempään suuren elämäntapahtuman jälkeen.
Vaikka ystävän, perheenjäsenen menetys tai muu tragedia ilmeisesti aiheuttaa jossakin surun tunteita, intensiivisen surun ei odoteta kestävän kuutta kuukautta kauempaa.
Joillekin ihmisille heikentävät, elämää muuttavat surun tunteet voivat kuitenkin kestää kauan tämän ajanjakson jälkeen ja niillä voi olla pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia heidän elämäänsä.
"He olivat leskiä, jotka pukeutuivat mustaan loppuelämänsä ajan, jotka vetäytyivät sosiaalisista kontakteista ja elivät loppuelämänsä menettämänsä miehen tai naisen muistoksi", tohtori Paul Appelbaum, käsikirjan tarkistuksia valvovan ohjauskomitean puheenjohtaja, sanoi. New York Times.
"He olivat vanhemmat, jotka eivät koskaan päässeet siitä yli, ja niin me puhuimme heistä.
"Puhukielellä sanoisimme, että he eivät koskaan päässeet yli tuon lapsen menetyksestä."
Jotkut pelkäävät, että surun muuttaminen lääketieteelliseksi tilaksi luonnolliseksi ihmisen prosessiksi voi olla vaarallista, ja vastustavat APA:n päätöstä
Jotkut tutkimukset ovat jopa havainneet, että vaikka surevat ihmiset kokevat paremman mielenterveyden lääkkeiden, kuten masennuslääkkeiden, käytön jälkeen, lääkkeet eivät juurikaan helpottaneet heidän suruaan.
Kaikki eivät kuitenkaan hyväksy tätä muutosta. Suru on normaali osa ihmisen elämää, eikä ole epätavallista tuntea sitä suuren menetyksen tai muun traumaattisen tapahtuman jälkeen.
"Olen täysin eri mieltä siitä, että suru on mielisairaus", Joanne Cacciatore, sosiaalityön apulaisprofessori Arizonan osavaltion yliopistosta kertoi Timesille.
Jotkut pelkäävät, että lääkeyhtiöt käyttävät tätä tekosyynä antaakseen lääkkeitä ihmisille, jotka käyvät läpi normaalia, terveellistä prosessia
Muut asiantuntijat uskovat, että tämä voi saada ihmiset ahdistuneiksi tai epävarmoiksi prosessista.
"Kun joku, joka on lainaamattomien lainausten asiantuntija, kertoo meille, että olemme häiriintyneitä ja tunnemme olevansa erittäin haavoittuvia ja ylikuormitettuja, emme enää luota itseemme tai tunteisiimme", Cacciatore sanoi.
"Minulle tämä on uskomattoman vaarallinen teko ja lyhytnäköinen."