Katsaus osoittaa, että orthorexia nervosa liittyy läheisesti perfektionismiin ja pakko-oireiseen häiriöön

Katsaus osoittaa, että orthorexia nervosa liittyy läheisesti perfektionismiin ja pakko-oireiseen häiriöön

Katsauksen yleiskatsaus osoittaa, kuinka usein ortoreksia nervosa -oireita raportoidaan eri tutkimuksissa ja miksi epäjohdonmukaiset diagnostiset työkalut hämärtävät edelleen tämän nousevan syömiseen liittyvän häiriön ymmärtämistä.

Tuoreessa lehdessä julkaistussa katsauksessaNykyiset ravitsemusraportitTutkijat syntetisoivat tietoja aikaisemmista meta-analyyseistä tehdäkseen yhteenvedon raportoiduista esiintyvyysarvioista ja tunnistaakseen orthorexia nervosan (ON) psykologisia korrelaatteja. Huolimatta kasvavasta tietoisuudesta ja tunnustuksesta tieteellisessä kirjallisuudessa, ON on edelleen tuntematon tärkeimmissä psykiatrisissa diagnostisissa järjestelmissä.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vaikka levinneisyysarviot vaihtelevat suuresti (noin 27,5 prosenttia), ON liittyy merkittävästi perfektionismiin, pakko-oireiseen käyttäytymiseen ja syömishäiriön oireisiin. Katsauksessa korostetaan myös, että vaikka kasvava määrä kirjallisuutta yrittää selvittää ON:ta, epäjohdonmukaiset diagnostiset työkalut rajoittavat tällä hetkellä olemassa olevan näytön voimaa.

Määritelmä orthorexia nervosa ja sen vaikutukset

Orthorexia nervosa (ON) on nouseva termi, joka viittaa pakkomielle terveelliseen ruokailuun, johon liittyy rajoittavaa käyttäytymistä. Paradoksaalisesti tämä yritys saavuttaa optimaalinen terveys ruokavalion huomioimisen kautta liittyy yhä useammin aliravitsemukseen, ihmissuhteiden menettämiseen ja elämänlaadun heikkenemiseen.

ON tunnustetaan nyt erilliseksi terveestä ortoreksiasta, mikä kuvastaa ei-patologista kiinnostusta ravitsemukseen. Kun perinteiset syömishäiriöt, kuten anorexia nervosa, keskittyvät ruoan määrän ja painon hallintaan, ON:lle on ominaista kiinnittyminen ruoan laatuun ja puhtauteen. Yksilöt voivat ehdottomasti välttää epäpuhtaiksi katsomiaan elintarvikkeita, kuten sokeria, maitotuotteita tai ei-luomutuotteita, mikä johtaa aliravitsemukseen ja sosiaaliseen eristäytymiseen.

Näistä dokumentoiduista haitoista ja viimeaikaisten tutkimusten lisääntyvistä oireraporteista huolimatta ON:ta ei ole virallisesti tunnustettu mielenterveyshäiriöiden diagnostisessa ja tilastollisessa käsikirjassa (DSM-5), mikä vaikeuttaa kliinistä tunnistamista ja hoitoa.

Katsauksen tarkoitus ja laajuus

Tämän kattavan katsauksen, joka määritellään synteesiksi olemassa olevista meta-analyyseistä, pyrittiin täyttämään tämä aukko selventämällä ON-oireiden maailmanlaajuista esiintyvyyttä ja tunnistamalla ne laukaisevat psykologiset ominaisuudet.

Tukikelpoiset julkaisut tunnistettiin PubMedin, Google Scholarin ja Scopusin systemaattisilla hauilla tietokannan alusta 31. heinäkuuta 2025 asti. Tarkastelemalla otsikot, tiivistelmät ja koko tekstit 62 ehdokasjulkaisua rajattiin viiteen merkitykselliseen meta-analyysiin sisällytettäväksi. Nämä analyysit sisälsivät suuria tietokokonaisuuksia, mukaan lukien meta-analyysi, joka perustui yli 30 000 ihmisen tietoihin 18 maassa.

Metodologinen laatu ja todisteiden luokittelu

Mukana olevien julkaisujen laatu arvioitiin käyttämällä ROBIS-työkalua (Risk of Bias in Systematic Review) ja todisteiden luokittelukehystä luokasta I (vahva näyttö) luokkaan IV (heikko näyttö).

Analyysit keskittyivät kahteen pääkysymykseen. Ensinnäkin, kuinka usein ON-oireita ilmoitetaan? Toiseksi, mitä psykologisia piirteitä tilastollisesti liittyy ON:iin?

Esiintymisarviot eri väestöryhmissä

Katsauksessa havaittiin merkittävää vaihtelua esiintyvyysarvioiden välillä, mikä johtui suurelta osin metodologisesta heterogeenisyydestä, mukaan lukien erot tutkimuksen suunnittelussa ja diagnostisissa työkaluissa. Näistä rajoituksista huolimatta syntyi useita johdonmukaisia ​​malleja.

ON-oireiden yhteenlasketun esiintyvyyden arvioitiin olevan 27,5 prosenttia, ja 95 prosentin luottamusväli oli 23,5-31,6 prosenttia. Vastoin aiempia oletuksia, joiden mukaan syömishäiriöt vaikuttavat suhteettomasti naisiin, suurimmassa meta-analyysissä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa naisten (34,6 prosenttia) ja miesten (32,1 prosenttia) välillä.

Esiintyminen vaihteli alaryhmien välillä. Ihmiset, jotka keskittyivät urheilulliseen suorituskykyyn tai kehon koostumukseen, osoittivat korkeinta havaittua esiintyvyyttä, 34,5 prosenttia, vaikka erot väestötyyppien välillä eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Havaittiin myös ei-merkittävä ajallinen suuntaus korkeampaan esiintyvyyteen, ja vuosina 2020–2023 tehdyt tutkimukset raportoivat yleensä korkeampia arvioita kuin aiemmat tutkimukset.

ON:iin liittyvät psykologiset ominaisuudet

Katsaus vahvisti merkittävät yhteydet ON:n ja useiden psykologisten piirteiden välillä.

Syömishäiriön oiremittaukset osoittivat kohtalaista yhteyttä ON:n kanssa, ja yhdistetty korrelaatio oli r = 0,36, mikä viittaa osittaiseen päällekkäisyyteen perinteisten syömishäiriöiden kanssa.

Pakko-oireet liittyivät myös merkitsevästi ON:iin, r = 0,25. Kun analyysit rajoittuivat tutkimuksiin, joissa käytettiin vuoden 2016 jälkeen kehitettyjä uudempia diagnostisia työkaluja, tämä yhteys vahvistui r = 0,40:een, mikä tukee hypoteesia, että ON liittyy jäykkään ja rituaaliseen ruokaan liittyvään käyttäytymiseen.

Perfektionismi oli merkittävä ON, r = 0,27 ennustaja, johtuen ensisijaisesti perfektionistisista pyrkimyksistä eikä perfektionistisista huolista. Toisin kuin anorexia nervosa, jossa perfektionismi keskittyy usein painoon, ON:hen liittyvä perfektionismi näyttää keskittyvän oikeaan ravitsemukseen.

Harjoitus osoitti vaihtelevia yhteyksiä. Yleinen harjoittelu korreloi heikosti ON:n kanssa (r = 0,12), kun taas pakonomaisella tai riippuvuutta aiheuttavalla harjoituksella oli vahvempi yhteys (r = 0,29).

Kliiniset ja tutkimusvaikutukset

Tämä yleiskatsaus osoittaa, että ON-oireet ovat yleisiä, erityisesti kuntokeskeisissä populaatioissa. Tulokset kuuluvat psykiatrinen kirjon piiriin, ja niillä on yhtäläisyyksiä pakko-oireisen häiriön ja anorexia nervosan kanssa, mutta ne eroavat edelleen ruoan puhtauden painotuksesta painonpudotuksen sijaan.

Suurin osa todisteista luokiteltiin luokkaan III viittaaviin, ja jotkut korrelaatiot, mukaan lukien pakko-oireiset piirteet ja perfektionismi, luokiteltiin luokkaan II ja erittäin vihjaileviin. Korkea tilastollinen heterogeenisuus tutkimusten välillä rajoitti kykyä tehdä merkityksellisempiä johtopäätöksiä. Nämä tulokset korostavat standardisoitujen diagnostisten kriteerien, validoitujen seulontatyökalujen ja pitkittäistutkimussuunnitelmien kiireellistä tarvetta.

Lähteet: