Tutkimus osoittaa, että mustikkainterventioiden terveysvasteissa ei havaittu johdonmukaista mallia

Tutkimus osoittaa, että mustikkainterventioiden terveysvasteissa ei havaittu johdonmukaista mallia

Äskettäin Nutrients-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat suorittivat mustikka-intervention käyttämällä kvartiilijakoja määrittääkseen yksilöiden väliset vasteet verisuoni- ja kognitiivisiin päätepisteisiin tietyn ravitsemustoimenpiteen jälkeen.

tausta

Yksilön terveyden parantaminen edellyttää ymmärtämistä yksilöiden välisestä heterogeenisuudesta ravintovasteissa sekä verisuonisairauksiin ja kognitiivisiin häiriöihin liittyvistä päätepisteistä. Imeytyminen, aineenvaihdunta, jakautuminen kudoksiin, hyötyosuus ja ravitsemustoiminta vaikuttavat varianssiin.

Mustikoita pidetään "superhedelmänä" niiden korkean polyfenolipitoisuuden ja antioksidanttiaktiivisuuden vuoksi, ja niihin liittyy pienempi liikalihavuuden, sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen, kognitiivisen ylläpidon ja hermosolujen suojauksen riski.

Nykyisen tutkimuksen tekijöiden äskettäinen meta-analyysi osoitti vaihtelua vasteessa hedelmiin sydänsuojauksessa ja kognitiossa eri kliinisissä tuloksissa.

Tulokset osoittivat, että systolinen verenpaine nousi 4,0 %, kokonaiskolesteroli nousi 15 %, muisti 9,0 % ja toimeenpanotoiminta 10 %. Ei kuitenkaan ole tietoa, joka tukisi johdonmukaisuutta tai epäjohdonmukaisuutta.

Tietoja tutkimuksesta

Tässä tutkimuksessa tutkijat suorittivat virtsan metabolomisen analyysin vertaillakseen yksilöiden välisiä eroja mustikoiden nauttimisen jälkeen kokonaisena hedelmänä ja jauheena vasteen ennustajien tunnistamiseksi.

Viikon mittaisessa, kertasokkoutetussa, satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa (RCT) terveellä populaatiolla tutkijat tutkivat kahdenlaisia ​​mustikoita: kokonaisia ​​tuoreita mustikoita (160 g), pakastekuivattua mustikkajauhetta (20 g) ja lumelääkettä (mikrokiteinen selluloosa).

He laskivat interventiovasteen kullekin tulokselle prosentuaalisena muutoksena (± %) suhteessa lähtötilanteeseen.

Tutkijat neuvoivat osallistujia ottamaan ruokalusikallisen jauhetta veteen sekoitettuna kerran päivässä, mieluiten ennen lounasta. He myös listasivat polyfenolipitoisia ruokia välttääkseen ja pitivät ruokapäiväkirjaa mustikan saannin mittaamiseksi.

Tutkijat mittasivat seitsemän kognitiivista ja yhdeksän verisuonitoiminnan päätepistettä. Verisuonitoiminnan päätepisteitä olivat systolinen ja diastolinen verenpaine (SBP ja DBP) sekä kaula- ja säteittäisvaltimon pulssiaallon nopeus (crPWV).

He mittasivat sydämen rytmiä käyttämällä EKG-tyynyä. He keräsivät osallistujilta seeruminäytteitä veren glukoositasojen ja lipidiprofiilien arvioimiseksi [kokonaiskolesteroli, matalatiheyksinen lipoproteiini (LDL), korkeatiheyksinen lipoproteiini (HDL) ja triglyseridit] ja seurasivat NO-metaboliitin nitriittiä (NO2-) kemiluminesenssilla.

Kognitiiviset päätepisteet sisälsivät työmuistin, joka arvioitiin 3 sekunnin ja 7 sekunnin tehtävillä; episodinen muisti, joka on arvioitu sanantunnistustehtävien ja viivästetyn ja välittömän sanan muistamisen avulla; Huomiota arvioidaan mielialoilla (valpas, rauhallinen ja tyytyväisyys) ja sormien valppaus; ja henkinen väsymys mitattuna visuaalisen analogisen asteikon avulla.

Joka tutkimuspäivä tutkijat suorittivat tietokonepohjaisia ​​kognitiivisia testejä, jotka kestivät noin 30 minuuttia. He tutkivat osallistujien toimittamia virtsanäytteitä ultrakorkeapainenestekromatografialla (UHPLC).

He käyttivät kohdistamatonta profilointitekniikkaa ja ROC-analyysiä tutkiakseen virtsan metaboliittien biomarkkeripotentiaalia vasteena verisuoni- ja kognitiivisiin päätepisteisiin.

Tulokset

Tutkimukseen osallistui 40 henkilöä, joiden keski-ikä oli 26 vuotta ja painoindeksi (BMI) 23 kg/m2. Intervention jälkeen koehenkilöillä oli merkittäviä yksilöiden välisiä eroja verisuoniterveyden indikaattoreissa ja kognitiivisissa aloissa.

Jokaisen tutkitun päätepisteen kohdalla ei ollut johdonmukaista vastetta kahden hoidon jälkeen joko koehenkilöiden sisällä tai sisällä. Valvottu monimuuttuja-analyysi ei paljastanut merkittävää potentiaalia erottaa virtsan metaboliitit eri hoitojen välillä.

Perustason kovarianssin ja seerumin triglyseridien, kokonaiskolesterolin, LDL:n, HDL:n, nitriitin ja glukoosin kontrolloinnin jälkeen hoidoilla ei ollut vaikutusta SBP-, DBP- tai PWV-arvoihin.

Kokonaisten mustikoiden tai niiden jauheen nauttiminen johti korkeampiin nitriittitasoihin (+69 % ja +4,30 %) kuin lähtötilanteessa, kun taas lumelääke lisäsi laskua (9,10 %); Vaikutus ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Hoidoilla ei ollut vaikutusta kognitiivisiin mittauksiin, mutta sekä kognitiiviset että verisuonipäätepisteet osoittivat vaihtelua ja osallistujat reagoivat satunnaisesti interventioon ja lumelääkekontrolliin.

Kaikissa interventioissa, mukaan lukien identtiset mustikkahoidot, kognitiivisten ja vaskulaaristen päätepisteiden vasteet olivat rajallisia. Sukupuolen, BMI:n, vierailujärjestyksen tai vastauksen välillä ei ollut yhteyttä.

Virtsan metaboliittien analyysi perusnäytteistä paljasti vasteen ennustajan käyrän alla olevalla pinta-alalla (AUC) 0,7 ja ennustetarkkuudella 61 %.

Johtopäätökset

Mustikkaterapiatutkimuksessa havaittiin vaihtelevia vasteita eri päätepisteissä ilman ennustavaa biomarkkeria, joka erottaisi reagoijat.

Tulokset korostavat tarvetta lisätekniikoille, joilla voidaan karakterisoida vasteita ihmisen interventiotutkimuksessa ja tietojen yhdistäminen metabolomiseen, genotyyppiin ja elämäntapakäyttäytymiseen liittyvään palautteeseen.

Terveellisten elintarvikkeiden tai ravitsemusluokkien tunnistaminen vaatii ainutlaatuista lähestymistapaa. Tutkimuksessa havaittiin myös yksilöiden välisiä eroja kliinisissä tuloksissa: 31–71 prosenttia koehenkilöistä ilmoitti paremmasta vasteesta ja 29–66 prosenttia huonommista vasteista.

Aivojen verenkiertomallit, neurologiset korrelaatiot, perinnöllisyys, fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sekä persoonallisuus voivat vaikuttaa näihin eroihin.

Lähteet: