Äidin pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden nauttiminen voi liittyä lisääntyneeseen jälkeläisten liikalihavuuden riskiin

Äidin pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden nauttiminen voi liittyä lisääntyneeseen jälkeläisten liikalihavuuden riskiin

BMJ:n tänään julkaiseman yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan äidin pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden nauttiminen näyttää liittyvän lisääntyneeseen ylipaino- tai liikalihavuusriskiin jälkeläisissään, riippumatta muista elämäntapariskitekijöistä.

Tutkijat sanovat, että lisätutkimuksia tarvitaan näiden tulosten vahvistamiseksi ja mahdollisten tekijöiden ymmärtämiseksi.

He kuitenkin ehdottavat, että äidit voisivat hyötyä pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden kulutuksen rajoittamisesta ja että ravitsemussuosituksia tulisi tarkentaa ja taloudellisia ja sosiaalisia esteitä poistaa hedelmällisessä iässä olevien naisten ruokavalion parantamiseksi ja lasten liikalihavuuden vähentämiseksi.

Maailman terveysjärjestön mukaan 39 miljoonaa lasta oli ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020, mikä lisäsi sydänsairauksien, diabeteksen, syövän ja varhaisen kuoleman riskiä.

Pitkälle jalostetut elintarvikkeet, kuten pakatut leivonnaiset ja välipalat, hiilihapotetut juomat ja sokeripitoiset viljat ovat yleisiä modernissa länsimaisessa ruokavaliossa, ja ne on yhdistetty aikuisten painonnousuun. On kuitenkin epäselvää, onko äidin pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden kulutuksen ja jälkeläisten painon välillä yhteyttä.

Tutkiakseen tätä tarkemmin tutkijat turvautuivat 14 553 äidin 19 958 lapsen (45 % pojista, 7–17-vuotiaita tutkimukseen ilmoittautumisen yhteydessä) tietoihin Nurses' Health Study II:sta (NHS II) ja Growing Up Today -tutkimuksesta (GUTS). I ja II) Yhdysvalloissa.

NHS II on meneillään oleva tutkimus, jossa tutkitaan 116 429 yhdysvaltalaisen 25–42-vuotiaan sairaanhoitajan terveyttä ja elämäntapoja vuonna 1989. Vuodesta 1991 alkaen osallistujat ilmoittivat, mitä he söivät ja joivat joka neljäs vuosi käyttämällä validoituja ruokatiheyskyselyitä.

GUTS I -tutkimus alkoi vuonna 1996, kun 16 882 lasta (8-15-vuotiaita) NHS II -osallisista täytti alustavan terveys- ja elämäntapakyselyn, ja heitä seurattiin joka vuosi vuosina 1997-2001 ja joka toinen vuosi sen jälkeen.

Vuonna 2004 laajennettuun GUTS II -tutkimukseen osallistui 10 918 lasta (7–17-vuotiaita) NHS II -tutkimukseen osallistuneista, ja heitä seurattiin kahden vuoden välein vuosina 2006, 2008 ja 2011 ja sen jälkeen.

Myös joukko muita mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä, joiden tiedetään liittyvän vahvasti lasten liikalihavuuteen, otettiin huomioon. Näitä olivat äidin paino (BMI), fyysinen aktiivisuus, tupakointi, elintaso (kumppanin kanssa tai ilman) ja kumppanin koulutus sekä lasten pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden kulutus, fyysinen aktiivisuus ja istuma-aika.

Yhteensä 2471 (12 %) lapselle kehittyi ylipaino tai lihavuus keskimääräisen 4 vuoden seurannan aikana.

Tulokset osoittavat, että äidin pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden nauttiminen liittyi lisääntyneeseen ylipaino- tai liikalihavuusriskiin hänen jälkeläisissään. Esimerkiksi ryhmällä, joka söi eniten ultraprosessoituja elintarvikkeita (12,1 annosta/vrk), riski todettiin olevan 26 % suurempi kuin vähiten kuluttaneella ryhmällä (3,4 annosta/vrk).

Erillisessä analyysissä 2 790 äidin ja 2 925 lapsen ruokavaliosta kolmen kuukauden ajalta ennen hedelmöitystä synnytykseen (interraskaus) tutkijat havaitsivat, että ultraprosessoitujen ruokien nauttiminen raskauden aikana ei liittynyt merkitsevästi lisääntyneeseen jälkeläisten ylipainon tai liikalihavuuden riskiin.

Koska tämä on havainnointitutkimus, syytä ei voida määrittää. Tutkijat myöntävät, että osa havaitusta riskistä voi johtua muista, mittaamattomista tekijöistä ja että itse ilmoittamat ruokavalio- ja painoarvot voivat olla virheellisiä.

Muita tärkeitä rajoituksia ovat se, että osa jälkeläisistä oli menetetty seurantaan, mikä johti siihen, että osa analyyseistä oli alivoimainen, erityisesti raskauden aikana ilmoittautumisen yhteydessä, ja että äidit olivat pääosin valkoisia ja samankaltaisia ​​sosiaalisia ja taloudellisia taustoja. Tulokset eivät välttämättä koske muita ryhmiä.

Silti tutkimuksessa käytettiin tietoja useista suurista meneillään olevista tutkimuksista, joissa oli yksityiskohtaisia ​​ruokavalion arviointeja suhteellisen pitkän ajanjakson aikana, ja lisäanalyysissä löydettiin johdonmukaisia ​​yhteyksiä, jotka viittaavat siihen, että tulokset ovat vahvoja.

Tutkijat eivät epäile selkeää mekanismia näiden suhteiden taustalla ja sanovat, että alue vaatii lisätutkimuksia.

Nämä tiedot osoittavat kuitenkin "ravitsemussuositusten jalostamisen ja ohjelmien kehittämisen hedelmällisessä iässä olevien naisten ravitsemuksen parantamiseksi jälkeläisten terveyden edistämiseksi", he päättelevät.

Lähde:

BMJ

Viite:

Wang, Y. et ai. (2022) Äidin pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden kulutus ja siitä johtuva jälkeläisten ylipaino- tai liikalihavuusriski: tulokset kolmesta tulevasta kohorttitutkimuksesta. BMJ. doi.org/10.1136/bmj-2022-071767.

.