Tirzepatide muuttaa ruokahalua ja päihittää kalorien saannin uudessa liikalihavuustutkimuksessa

Tirzepatide muuttaa ruokahalua ja päihittää kalorien saannin uudessa liikalihavuustutkimuksessa

Uusi kliininen tutkimus osoittaa tirtsepatidin kyvyn hillitä nälkää ja muuttaa aivojen reaktioita ruokaan, mikä merkitsee uutta aikakautta liikalihavuuden hoidossa.

Äskettäin lehdessä julkaistussa tutkimuksessaLuonnonlääketiedeTutkijat suorittivat satunnaistetun, rinnakkaisten ryhmien, 6 viikon vaiheen 1 kliinisen tutkimuksen arvioidakseen tirtsepatidin (5 mg kerran viikossa 2 viikon ajan, sitten 10 mg kerran viikossa 4 viikon ajan) varhaisia ​​vaikutuksia nälkään ja energian saantiin.

Satunnaistettu kohortti, jossa oli 114 aikuista, joilla ei ollut diabetesta, vertaili tirtsepatidin vaikutusta syömiskäyttäytymiseen liraglutidin (annos nostettu päivittäin 0,6 mg:sta 3 mg:aan) ja vastaavaan lumelääkkeeseen.

Tutkimustulokset osoittivat, että tapaukset (tyrtsepatidia käyttäneet osallistujat) kuluttivat keskimäärin 658 kcal vähemmän (-72,4 %) 6 viikon jälkeen kuin pelkän lounaan aikana.

Lääkkeen on havaittu hillitsevän tehokkaasti ruokahalua, näläntunnetta, impulsiivisuutta, himoa ja ruokareaktiivisuutta, erityisesti mitä tulee runsaasti sokeria sisältäviin ja runsasrasvaisiin ruokiin, mikä viittaa mahdollisiin varhaisiin mekanismeihin, jotka ovat taustalla tirtsepatidin voimakkaiden painonpudotusvaikutusten taustalla.

Tirtsepatidi ei kuitenkaan vaikuttanut merkittävästi kognitiiviseen rajoittumiseen (ravinnonsaannin laaja rajoitus), mikä on tärkeä ero joihinkin muihin interventioihin.

tausta

Liikalihavuus (BMI ≥ 30 kg/m²) on krooninen sairaus, jolle on ominaista liiallinen rasvan kertyminen. Se on edelleen suuri kansanterveysongelma, sillä Maailman terveysjärjestön (WHO) arvion mukaan 2,3 miljardia lasta ja aikuista on joko ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m²) tai lihavia. Hälyttävästi tämä määrä kasvaa merkittävästi tulevina vuosina, mikä heijastaa viimeaikaisia ​​epäoptimaalisia suuntauksia terveyskäyttäytymisessä (uni, fyysinen aktiivisuus, ruokavaliot).

Liikalihavuus on yhdistetty moniin mahdollisesti kuolemaan johtaviin rinnakkaissairauksiin, mikä on johtanut vuosikymmeniä kestäneeseen sairauden tutkimukseen ja lieventäviin toimenpiteisiin. Valitettavasti taudin kehittymisen ja etenemisen taustalla olevat neurobiologiset ja käyttäytymismekanismit ovat edelleen huonosti ymmärrettyjä.

Viimeaikaiset tutkimukset, joissa käytettiin lääkkeitä, joita kutsutaan "glukagonin kaltaisten peptidi-1 (GLP-1) -reseptoriagonisteiksi (RAS)", viittaavat siihen, että ne voivat vaikuttaa nielemiskäyttäytymiseen muuttamalla keskushermoston (CNS) reittejä, jotka liittyvät ruokaan ja ruokahaluon. Tirtsepatidin, kaksois-GIP/GLP-1-reseptorin agonistin, on alustavasti osoitettu vähentävän painoa 72 viikkoa kestäneen toimenpiteen jälkeen 20,9 %:lla.

Valitettavasti, vaikka tirtsepatidin ruokahalua ja energian saantia vähentävät vaikutukset on todettu, näitä mittareita arvioivat tutkimukset eivät ole saaneet mittauksia aivojen toiminnasta, ja ne ovat noudattaneet riittämättömiä käyttäytymismäärityksiä, mikä rajoittaa niiden kykyä selvittää tirtsepatidin keskushermostomekanismeja.

Tietoja tutkimuksesta

Tässä tutkimuksessa käsiteltiin näitä tiedon puutteita kuuden viikon 1. vaiheen tutkimuksessa ylipainoisilla tai liikalihavilla aikuisilla, joissa tutkittiin tirtsepatidin lyhytaikaisia ​​painoon liittyviä käyttäytymisvaikutuksia. Tutkimuksessa verrattiin tirtsepatidin vaikutuksia liraglutidiin (toinen GLP-1 RA) ja vastaavaan lumelääkkeeseen.

Tutkimuksessa käytettiin tietoja aikuisilta (18–65-vuotiailta), joiden vakaa, kliinisesti validoitu painoindeksi (BMI) oli 27–50 kg/m². Osallistujat, joiden glykoitunut hemoglobiinitaso oli ≥ 6,5 % tai joilla oli positiivinen diabetesdiagnoosi, suljettiin pois jatkoanalyysistä.

Osallistujat ositettiin BMI:n mukaan lähtötasosta ja jaettiin satunnaisesti yhteen kolmesta ryhmästä: tapaus (tirtsepatidi 5 mg kerran viikossa 2 viikon ajan, sitten 10 mg kerran viikossa 4 viikon ajan), liraglutidi (0,6 mg - 3 mg päivässä, nostettuna annoksella) tai vastaava lumelääke 6 viikon tutkimusjakson aikana.

Tulostiedot kerättiin tutkimuksen lähtötasolla, viikolla 3 ja viikolla 6. Se sisälsi: 1. Visual Analog Scale (VAS) -luokitukset nälän ja ruokahalun arvioimiseksi, 2. Kyselylomakkeet, kuten himomittaukset, kuten Food Craving Inventory (FCI) ja Food Craving Questionnaire (FCQ-S), 3. Food/Energy Intake Intake Assay. Ruoka-asteikon voima.

Lisäksi osalle näytekohortista tehtiin toiminnallinen magneettikuvaus (FMRI), jotta voidaan arvioida aivojen aktivaatiomuutoksia vasteena kuviin, jotka sisältävät runsaasti rasvaa ja sokeria sisältäviä ruokia verrattuna kontrollikuviin. Kaikkia tilastollisia malleja valvottiin sosiodemografisten muuttujien, BMI:n ja suhteellisen ravinnonsaannin suhteen. Tirtsepatidin ja liraglutidin turvallisuutta seurattiin jatkuvasti.

Tutkimustulokset

Tutkimuksessa käytettiin yhteensä 114 ei-diabeettista aikuista osallistujaa (satunnaistettu 1:1:1 tirtsepatidiin [n=37], liraglutidiin [n=38] tai lumelääkkeeseen [n=39]). Energian saannin arvioinnit paljastivat, että tritsepatidin kulutus liittyi 532 kcal:n (viikko 3) ja 658 kcal:n (viikko 6) vähenemiseen Adlitum-lounaan aikana. Sitä vastoin lumelääke osoitti mitätöntä muutosta (-8 kcal viikolla 3, +28 kcal viikolla 6), ja liraglutidilla saavutettiin pienempiä vähennyksiä (~-299 ja -315 kcal).

VAS ja syömiskartoitusarvot tukevat näitä havaintoja viittaamalla siihen, että tirtsepatidi vähentää potilaiden ruokahalua ja ruokahalua. FCI/FCQ- ja BIS-arvioinnit korostavat tirtsepatidin himoa, estokykyä ja impulsiivisuutta hillitsevää kykyä ja osoittavat edelleen, että tirtsepatidin kuluttajien on helpompi vastustaa ruoan syömistä.

FMRI-tulokset osoittivat, että tärkeimmät aivoalueet, jotka liittyvät ruoanhakukäyttäytymiseen (keskipuolinen otsakehä, cingulaarinen gyrus, orbitofrontaalinen aivokuori ja hippokampus), osoittivat merkittävästi vähentynyttä aktivaatiota tirtsepatidihoitoon verrattuna, erityisesti vasteena arvokkaille, runsaasti sokeria sisältäville ruoille viikolla 3 verrattuna lumelääkkeeseen.

Näitä tuloksia ei toistettu liraglutidissa, mikä viittaa tirtsepatidille spesifiseen mekanismiin. Lehti kuitenkin varoittaa liioittelemasta näitä fMRI-löydöksiä useiden vertailujen ja lyhyen tutkimuksen keston vuoksi. Lisäkopiointi vaaditaan. Rohkaisevasti molemmat lääkkeet olivat yleisesti hyvin siedettyjä, ja haittatapahtumat, pääasiassa lieviä tai kohtalaisia ​​maha-suolikanavan oireita, olivat yleisempiä tirtsepatidiryhmässä (81 %) verrattuna liraglutidiryhmään (66 %) ja lumelääkeryhmään (44 %).

Johtopäätökset

Tämä tutkimus tarjoaa mekaanisia näkemyksiä tirtsepatidin dramaattisista lyhyen aikavälin painonpudotusvaikutuksista. Lääkkeen kulutuksen on havaittu tukahduttavan voimakkaasti energian saantia, ruokahalua, himoa, impulsiivisuutta ja hermovasteita maukkaisiin ruokiin. Vaikka liraglutidi osoitti samanlaisia ​​tuloksia, tirtsepatidin havaittiin ylittävän sen merkittävällä marginaalilla useissa mittauksissa.

Tärkeää on, että tirtsepatidi ei lisännyt kognitiivista retentiota, mikä erottaa sen joistakin muista interventioista. Tutkimuksella oli myös useita rajoituksia, mukaan lukien liraglutidin avoin suunnittelu, suhteellisen lyhyt interventiojakso ja epätasapaino ryhmien välisessä sukupuolijakaumassa. Nämä havainnot osoittavat, että tirtsepatidi ei vain alentaa verensokeria. Se moduloi syömiskäyttäytymistä ja tarjoaa vahvan suojan ylensyöntiä vastaan.

Lähteet: