Mitä 300 grammaa ultraprosessoitua ruokaa päivässä vaikuttaa diabeteksen riskiisi

Mitä 300 grammaa ultraprosessoitua ruokaa päivässä vaikuttaa diabeteksen riskiisi

Uusi meta-analyysi osoittaa, että jopa pieni lisäys ultraprosessoidun ruoan saannissa voi lisätä tyypin 2 diabeteksen riskiä, ​​varsinkin jos kulutus ylittää 300 grammaa päivässä.

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessaDiabetes and Metabolism JournalTutkijat tutkivat ultraprosessoidun ruoan saannin (UPF) ja tyypin 2 diabeteksen (T2D) välistä yhteyttä.

UPF:t ovat teollisia formulaatioita, jotka on valmistettu kokonaisista ruokajätteistä, joita on usein modifioitu ja parannettu elintarvikelisäaineilla. UPF:t ovat tyypillisesti energiatiheitä, sisältävät paljon sokeria, natriumia ja rasvaa ja sisältävät vain kuitua. Siksi UPF:n saanti voi johtaa huonoon ruokavalion laatuun ja liialliseen energian saantiin, mikä lisää lihavuuden ja muiden sairauksien riskiä. Suuri UPF-kulutus voi myös heikentää insuliinisignaalia ja lisätä T2D-riskiä. UPF:n elintarvikelisäaineet, kuten keinotekoiset makeutusaineet ja emulgaattorit, voivat myös vaikuttaa suoliston mikrobiotan häiriintymiseen ja insuliiniresistenssin edistämiseen.

Tietoja tutkimuksesta

Jalostettu liha osoitti vahvin diabeteksen yhteys UPF-alaryhmien välillä – 34 % suurempi riski annosta kohden, ylittää sokeripitoiset juomat ja muut kategoriat.

Tässä tutkimuksessa tutkijat meta-analysoivat UPF:n käytön ja T2D-riskin välistä suhdetta. Ensin he tunnistivat tutkimuksia PubMed-, Web of Science- ja Embase-tietokannoista käyttämällä asianmukaisia ​​hakutermejä. Tämä meta-analyysi rajoittui prospektiivisiin tutkimuksiin, joissa raportoitiin suhteellinen riski (RR) ja 95 %:n luottamusväli T2D-riskin ja UPF:n oton välisille yhteyksille. Tutkimukset, jotka eivät noudata NOVA-luokitusta (ruokaryhmien), suljettiin pois.

Seuraavat tiedot poimittiin kelvollisista tutkimuksista: muun muassa otoskoko, ikä, seurannan kesto, ravitsemukselliset arviointimenetelmät, altistumisalue, kovariaatit, suhteelliset riskit (RR:t) ja UPF-arvioinnin ajoitus. Newcastle-Ottawan asteikkoa ja Oxford Center for Evidence -pohjaisia ​​lääketieteellisiä kriteereitä käytettiin arvioimaan puolueellisuutta ja todisteiden nopeutta. Meta-analyysissä käytettiin Dersimonian-Lairdin satunnaisvaikutusmalleja, joissa verrattiin suurinta ja pienintä UPF:n saantia ja yksittäisiä UPF-alaryhmiä.

Lisäksi suoritettiin epälineaariset ja lineaariset annos-vaste-meta-analyysit eri UPF-yksiköille (annos/päivä, absoluuttiset grammat (G)/vrk ja prosenttiosuus g/vrk) käyttämällä kaksivaiheista satunnaisvaikutusta rajoitetuilla kuutiometreillä ja kaksivaiheista yleistettyä kiinteistön loukkaantuneiden neliöiden estimointimenetelmää käyttäen pienimmän neliösumman pakotusta. Julkaisuharha arvioitiin käyttämällä Eggerin testi- ja suppilokaavioita.

Herkkyysanalyysit suoritettiin jättämällä jokainen tutkimus pois meta-analyysistä yksitellen tulosten luotettavuuden arvioimiseksi. Heterogeenisuus tutkittiin käyttämällä I-neliötilastoja ja Cochranin Q-testiä. Lisäksi tehtiin alaryhmäanalyysejä metodologisista ominaisuuksista ja mahdollisista vaikutusten muuntajista heterogeenisyyden lähteiden tunnistamiseksi.

Tulokset

Ultraprosessoitujen viljojen täysjyväviljat todennäköisesti saivat odottamattoman suojaavan vaikutuksensa, mikä korostaa, etteivät kaikki teollisuusruoat aiheuta samanlaisia ​​riskejä.

Kaikkiaan tutkimukseen sisältyi 10 julkaisua 12 prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa. Suurin osa tutkimuksista tehtiin Euroopassa (viisi) ja Pohjois-Amerikassa (neljä). Seitsemän julkaisua oli korkealaatuisia ja kolme kohtalaista. Korkeimman ja pienimmän UPF-saannin luokkien meta-analyysi sisälsi 38 308 diabetestapausta yli 714 000 osallistujalta.

Yhteenveto RR oli 1,48 T2D-riskille kohtalaisella tai suurella heterogeenisuudella. Huolimatta RR-suuruuden heterogeenisuudesta eri tutkimuksissa, havaittiin johdonmukainen positiivinen yhteys. Julkaisuharhaa ei havaittu. Yksittäisten UPF-alaryhmien assosiaatioita raportoivista tutkimuksista sokerilla ja keinotekoisesti makeutetut juomat ja jalostettu liha liittyivät positiivisesti T2D-riskiin.

Sitä vastoin pakatut makeat välipalat ja jälkiruoat sekä pakatut suolaiset välipalat ja ultraprosessoidut viljat ja leivät liittyvät käänteisesti, vaikka makeiden välipalojen ja jälkiruokien käänteinen yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä (RR = 0,92, 95 % CI: 0,85–1,00). Nämä käänteiset assosiaatiot voivat osittain selittyä sellaisilla tekijöillä kuin suklaapohjaisten tuotteiden flavanolipitoisuus tai täysjyväleivän sisällyttäminen viljan alaryhmään.

Aluekohtaisissa alaryhmäanalyyseissä havaittiin korkeampia yhteenveto-RR:itä eurooppalaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa tutkimuksissa verrattuna muiden alueiden tutkimuksiin. Tämä alueellinen vaihtelu voi liittyä korkeampaan prosessoidun lihan saantiin länsimaisissa populaatioissa, mikä oli UPF-alaryhmä, joka liittyy vahvimmin T2D:hen. Yhteenveto RR:t korkeimpien ja alhaisimpien UPF-saannin luokkien osalta olivat vertailukelpoisia eri UPF-yksiköitä käyttävissä tutkimuksissa.

Aasian ja Etelä-Amerikan populaatiot osoittivat lievempiä UPF-diabeteksen yhteyksiä kuin länsimaalaiset, mikä johtui todennäköisesti erilaisista ruokailutottumuksista ja pienemmistä annoskokoista.

Kahdeksan tutkimusta raportoivat yhdistyksistä, jotka tutkivat G/päivä-osuutta UPF:n saannin yksikkönä käyttämällä G/päivä-osuutta. Jokainen 10 % g/vrk UPF:n saannissa liittyi merkitsevästi 14 % korkeampaan T2D-riskiin ilman näyttöä epälineaarisuudesta. Neljässä tutkimuksessa käytettiin absoluuttista G/päivä UPF-saannin yksikkönä. Jokainen 100 g/päivä lisäys UPF:n saannissa liittyi 5 %:n kohonneeseen T2D-riskiin.

Epälineaarinen suhde havaittiin vain absoluuttisen G/vrk-saannin kohdalla, ja riski nousi jyrkemmin 300 g/vrk saantitasoilla. Samoin neljässä tutkimuksessa käytettiin annosta päivässä UPF-saannin yksikkönä. Yksi käyttö päivässä UPF:n saannissa lisäsi merkittävästi T2D:n riskiä 4 %, ja tämä yhteys oli lineaarinen.

Lisäksi tulokset pysyivät vahvoina herkkyysanalyyseissä, joissa suljettiin pois yksi tutkimus kerrallaan.

Johtopäätökset

Yhteenvetona voidaan todeta, että meta-analyysi havaitsi positiivisen yhteyden UPF:n saannin ja T2D-riskin välillä. Suurempi UPF-kulutus liittyi 48 % lisääntyneeseen T2D-riskiin. Yhteys pysyi tilastollisesti merkitsevänä painoindeksin (BMI) mukautuksen jälkeen, vaikka vaikutus oli osittain heikentynyt, mikä viittaa siihen, että BMI saattaa välittää osan suhteesta.

Yhteydet säilyivät sen jälkeen, kun ruokavalion laatua ja kokonaisenergian saantia oli mukautettu, mikä viittaa riippumattomaan vaikutukseen. Epälineaarinen suhde havaittiin erityisesti absoluuttisen G/vrk-saannin suhteen, ja T2D-riski lisääntyi jyrkemmin, kun UPF:n saanti oli yli 300 g/vrk. Koska UPF:n saanti lisääntyy, tarvitaan lisätoimia UPF:n kulutuksen vähentämiseksi lisäämällä minimaalisesti prosessoitujen tai jalostamattomien elintarvikkeiden saatavuutta.

Lähteet: