Kuinka ravinnon sisältämä sinkki vaikuttaa mahdollisuuksiin saada aivohalvaus

Kuinka ravinnon sisältämä sinkki vaikuttaa mahdollisuuksiin saada aivohalvaus

Uusi tutkimus viittaa siihen, että sinkin nauttiminen tietyllä alueella voi vähentää aivohalvausriskiä, ​​mutta enemmän ei aina ole parempi, mikä korostaa kohdistetun ravinnon merkitystä aivojen terveydelle.

Tutkimus:Aivohalvaukseen liittyvä ruokavalion sinkin saanti amerikkalaisilla aikuisilla– Valokuva: Evan Lorne/Shutterstock.com

Hiljattain lehdessä julkaistu tutkimusTieteelliset raportittutkii ruokavalion sisältämän sinkin saannin ja aivohalvauksen esiintyvyyden välistä suhdetta aikuisilla.

Mikä on aivohalvaus?

Aivohalvaus tapahtuu, kun verenkierto aivoihin häiriintyy. Aivohalvauksia on kahta päätyyppiä: iskeeminen aivohalvaus (IS) ja hemorraginen aivohalvaus. Se tapahtuu, kun verenvirtaus aivoihin on estetty, kun taas verenvuoto aivohalvauksen aiheuttaa verenvuoto aivoissa tai aivoissa.

Aiemmat tutkimukset ovat tunnistaneet aivohalvauksen toiseksi yleisimmäksi kuolinsyyksi maailmanlaajuisesti. Se on myös kolmanneksi yleisin vammaisuuden syy, mikä lisää merkittävästi sosioekonomista taakkaa erityisesti hoidon aikana. Elämäntyyliin perustuvat toimenpiteet, mukaan lukien ruokavaliomuutokset ja fyysinen aktiivisuus, voivat ehkäistä ja vähentää aivohalvausriskiä. On olennaista tunnistaa aivohalvausriskiin liittyvien tiettyjen ravintoaineiden rooli. Tämä tieto auttaisi positiivisesti kliinikkoja hallitsemaan aivohalvauksen ilmaantuvuutta tehokkaammin.

Sinkin biologiset toiminnot

Sinkki on hivenaine, jolla on antioksidanttisia ja anti-inflammatorisia ominaisuuksia. Se osallistuu moniin biologisiin toimintoihin, mukaan lukien solujen aineenvaihdunta, solujen lisääntyminen, kalvon stabiilisuus ja oksidatiivisen stressin säätely. Sinkki toimii myös antioksidanttientsyymien kofaktorina.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että sinkin puute liittyy kroonisiin sairauksiin, kuten diabetekseen, verenpaineeseen, kohtauksiin, Alzheimerin tautiin, sydän- ja verisuonitauteihin (CVD) ja masennukseen. Nämä tutkimukset ovat myös osoittaneet, että aivohalvauspotilaat ovat alttiimpia alhaisemmille seerumin sinkkitasoille kuin terveet yksilöt.

Jotkut tulokset viittaavat siihen, että he voivat hyötyä sinkkilisistä aivohalvauksen jälkeisen neurologisen toipumisen tukemiseksi. Tämän vahvistamiseksi tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia.

Sinkin kulutuksen ja aivohalvauksen esiintyvyyden välisen tarkan suhteen ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää.

Tietoja tutkimuksesta

Tässä tutkimuksessa käytetään National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES) -tietoja poikkileikkausanalyysin tekemiseen, jossa tutkitaan sinkin saannin ja aivohalvauksen esiintyvyyden välistä mahdollista suhdetta. Kirjoittajat olettivat, että henkilöillä, joilla on aiemmin ollut aivohalvaus, on pienempi sinkin saanti ravinnosta verrattuna muuhun väestöön.

NHANES-tietojoukko sisältää useita poikkileikkauksellisia, jatkuvia, ositettuja todennäköisyystutkimuksia ei-institutionalisoituneista amerikkalaisista. Aivohalvauksen havaitsemiseen käytettiin Medical Illness Questionnairea (MCQ). Computer-Assisted Dietary Interview (CADI) -järjestelmää käytettiin arvioimaan tarkasti ruokavalion sisältö yksittäisten ruokien ja juomien kulutuksen perusteella käyttämällä Yhdysvaltain maatalousministeriön automatisoitua monikiertomenetelmää (AMPM).

Tässä tutkimuksessa oli mukana vähintään 18-vuotiaita henkilöitä, jotka osallistuivat neljään 2-vuotiseen NHANES-tutkimussykliin vuosina 2013–2020. Valittujen ehdokkaiden keskimääräistä sinkin saantia arvioitiin NHANES-ruokavaliotietojen avulla. Kolme monimuuttujaa logistista regressiomallia arvioi ruokavalion sisältämän sinkin kulutuksen ja aivohalvauksen välisiä suhteita. Malli 1 mukautettiin sosiodemografisiin muuttujiin ja malli 2 kaikkiin mallin 1 muuttujiin sekä tupakoinnin tilaan, painoindeksiin ja energiankulutukseen. Malli 3 sisälsi kaikki mallin 2 muuttujat diabeteksen, sepelvaltimotaudin, verenpainetaudin, hyperkolesterolemian, verenpainelääkkeiden käytön ja profylaktisen aspiriinin käytön lisäksi.

Tutkimustulokset

Kaikkiaan 2 642 osallistujaa täytti tämän poikkileikkaustutkimuksen kelpoisuusvaatimukset. Osallistujat jaettiin neljään kvartiiliin (Q1–Q4) ravinnon sisältämän sinkin saannin mukaan: alle 6,08 mg/vrk (Q1), 6,09–8,83 mg/vrk (Q2), 8,84–13,02 mg/vrk (Q3) ja yli 13,03 mg/vrk (Q4).

Tutkimuskohortin keski-ikä oli 62,8 vuotta, ja 53,7 % osallistujista oli naisia. Lisääntynyt sinkin kulutus yhdistettiin korkeamman koulutuksen omaaviin, naimisissa tai avoliitossa oleviin, nuorempiin ikäryhmiin kuuluviin, keskiluokan tuloihin, alhaisempiin tupakoiviin, ei-latinalaisamerikkalaiseen valkoiseen etniseen alkuperään, korkeampiin energiankulutuksiin ja korkeampiin painoindeksiin (BMI). Sinkin kulutuksen lisääntynyt ryhmä koostui pääasiassa miehistä.

Yksimuuttuja-analyysissä havaittiin, että useat tekijät liittyivät merkittävästi aivohalvaukseen, mukaan lukien ikä, korkeammat perheen tulot, siviilisääty, diabetes, ei-latinalaisamerikkalainen mustien etnisyys, sepelvaltimotauti, tupakointihistoria, BMI, hyperkolesterolemia ja lääkkeet.

Monimuuttuja-analyysissä havaittiin käänteinen yhteys ravinnon sisältämän sinkin saannin ja aivohalvauksen välillä. Mahdollisiin hämmennystekijöihin sopeutumisen jälkeen Q2:een kuuluvien ihmisten aivohalvauksen todennäköisyys pieneni merkittävästi Q2:een kuuluviin verrattuna. Rajoitettu cubic spline -analyysi (RCS) paljasti L-muotoisen yhteyden sinkin saannin ja aivohalvauksen vakavuuden välillä.

Yksilöillä, jotka söivät sinkkiä alle 8,82 mg päivässä, aivohalvauksen esiintyvyyden pariton suhde (OR) oli 0,858. Nykyisessä tutkimuksessa havaittiin, että alle 8,82 mg/vrk sinkkiä kuluttavilla ihmisillä jokainen lisämg sinkkiä päivässä liittyi 14,2 % pienempään aivohalvausriskiin. Tämä yhteys havaittiin kuitenkin vain ihmisillä, jotka söivät alle 8,82 mg/vrk. Tämän kynnyksen ylittävä korkeampi saanti ei osoittanut aivohalvauksen todennäköisyyden vähenemistä.

Nämä tulokset koskevat erityisesti amerikkalaisia ​​aikuisia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että monet, erityisesti naiset, eivät täyttäneet suositeltua sinkin päivittäistä saantia.

Tutkimuksessa todettiin myös, että se ei tehnyt eroa iskeemisen ja hemorragisen aivohalvauksen välillä, mikä rajoitti tulosten spesifisyyttä.

Kirjoittajat tunnustavat rajoitukset, mukaan lukien riippuvuus omasta raportoimasta aivohalvausdiagnoosista ja ruokavalion tulostiedoista, jotka voivat aiheuttaa muistamiseen tai virheelliseen luokitteluun liittyvää harhaa, ja huomauttavat, että mittaamattomien muuttujien aiheuttamaa hämmennystä ei voida sulkea pois poikkileikkaustutkimuksen suunnittelun vuoksi.

Johtopäätökset

Nykyisessä tutkimuksessa todettiin, että tietyn alueen sisällä syötetty sinkin saanti liittyi aivohalvauksen esiintyvyyden vähenemiseen. Lisäksi sinkin saannin lisääminen ei näyttänyt tuottavan lisää suojaavia vaikutuksia.

Lisätutkimusta, mukaan lukien satunnaistetut kontrolloidut kokeet, tarvitaan sen arvioimiseksi, voiko sinkin saannin lisääminen vähentää tehokkaasti aivohalvauksen riskiä.

Lähteet: