Globaali tutkimus osoittaa, että ADHD liittyy suurempaan ärtyvän suolen oireyhtymän riskiin

Globaali tutkimus osoittaa, että ADHD liittyy suurempaan ärtyvän suolen oireyhtymän riskiin

Uusi tutkimus osoittaa selkeän yhteyden ADHD:n ja ärtyvän suolen oireyhtymän välillä, mikä viittaa siihen, että suoliston terveys voi olla avaintekijä ADHD-oireiden ymmärtämisessä ja hoidossa.

Valtava osallistujavalikoima: Analyysi yhdisti tiedot 11 tutkimuksesta neljällä mantereella, ja ne kattavat hämmästyttävät 3,8 miljoonaa ihmistä, mikä vastaa Los Angelesin väestöä, mukaan lukien 176 000 ADHD:tä.

Artikkeli julkaistiin äskettäin lehdessäTieteelliset raportitTutkijat tunnistivat ja analysoivat systemaattisesti olemassa olevia tutkimuksia tutkiakseen tarkkaavaisuushäiriön (ADHD) ja erilaisten suolistosairauksien välistä suhdetta.

Sen lisäksi, että ADHD-potilailla oli hieman (mutta ei merkittävästi) lisääntynyt riski saada suolistohäiriöitä, he löysivät myös todisteita merkittävästä yhteydestä ADHD:n ja ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) välillä. Erityisesti ADHD:n ja suoliston häiriöiden välinen kokonaisero tuli tilastollisesti merkitseväksi (tai 1,47).

ADHD:n globaali taakka

ADHD on yleinen hermoston kehityshäiriö, jolle on ominaista tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus, joka alkaa tyypillisesti lapsuudessa ja jatkuu usein aikuisikään asti. Se vaikuttaa jopa 14 prosenttiin lapsista ja lähes 7 prosentista aikuisista maailmanlaajuisesti ja aiheuttaa merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia rasitteita.

Sen tunnettujen psykiatristen liitännäissairauksien, kuten masennuksen, ahdistuneisuuden, autismin kirjon häiriöt ja oppimishäiriöt, lisäksi ADHD on yhdistetty myös lääketieteellisiin ongelmiin, kuten liikalihavuuteen, astmaan ja unihäiriöihin.

ADHD ja suoliston sairaudet

Viime aikoina on ollut kasvavaa kiinnostusta ymmärtää, kuinka ADHD voi liittyä maha-suolikanavan (GI) häiriöihin, erityisesti suolen ja aivojen akselin kautta, joka on monimutkainen viestintäverkko suoliston mikrobiotan ja aivojen välillä.

Tunnettu GI-sairaus on IBS, monitekijäinen sairaus, johon usein liittyy suoliston mikrobiomien epätasapainoa, ruoka-aineyliherkkyyttä tai tulehdusta, jolla voi olla merkitystä myös ADHD:ssa. Vaikka IBS:n ​​tarkkaa syytä ei ole määritetty, stressi, tietyt ruoat ja hormonaaliset muutokset voivat laukaista sen, mikä johtaa turvotukseen, vatsakipuihin, ummetukseen, kaasuun ja ripuliin.

Mikrobiomin mahdollinen rooli

Tutkittiin erilaisia ​​suolistosairauksia: IBS:n ​​lisäksi tutkimuksessa arvioitiin ADHD:n ja 8 muun sairauden välisiä yhteyksiä keliakiasta shigelloosiin ja ulosteen pidätyskyvyttömyyteen.

Epätasapainoinen suoliston mikrobiomi (dysbioosi) on osallisena neuropsykiatrisissa ja GI-häiriöissä. ADHD-lapset raportoivat usein enemmän GI-oireista, kuten ummetus ja turvotus, kuin lapset, joilla ei ole ADHD:tä, mikä tukee tätä yhteyttä.

Huolimatta yksittäisistä tutkimuksista, jotka viittaavat mahdolliseen ADHD:n ja suolistosairauksien väliseen yhteyteen, kattava ymmärrys on edelleen rajallinen.

Tämän meta-analyysin tarkoituksena oli syntetisoida globaaleja tietoja ja arvioida, onko ADHD:tä sairastavilla henkilöillä suurempi riski sairastua erilaisiin suolistosairauksiin, kuten IBS:ään, tulehdukselliseen suolistosairauteen ja keliakiaan, samalla kun otetaan huomioon alueelliset erot näissä yhteyksissä.

Keskeiset havainnot

Meta-analyysi sisälsi 11 tutkimusta (10 pidettiin hyvälaatuisena), joissa tutkittiin ADHD:n ja erilaisten suolistosairauksien välistä yhteyttä. Kaiken kaikkiaan ADHD ei liittynyt merkitsevästi kaikentyyppisiin suolistosairauksiin, jotka on yhdistetty suureen vaihteluun tutkimuksissa.

Erityisesti ADHD:n ja IBS:n ​​välillä havaittiin kuitenkin merkittävä positiivinen yhteys, mikä viittaa siihen, että ADHD-potilailla on todennäköisemmin IBS. ADHD:n ja muiden maha-suolikanavan sairauksien, kuten Crohnin taudin, haavaisen paksusuolitulehduksen, keliakian tai ummetuksen, välillä ei ole havaittu selkeitä yhteyksiä.

Alaryhmäanalyysi ehdotti alueellisia eroja. Itäisen Välimeren alueen tutkimukset osoittivat suurempia kertoimia kuin Euroopasta tai Amerikasta, vaikka tämä ero olikin tilastollisesti merkityksetön.

Johtopäätökset ja vastaamattomat kysymykset

Tämä tutkimus on ensimmäinen, joka tarjoaa maailmanlaajuisen yhdistetyn arvion ADHD:n ja suoliston sairauksien yhteydestä. Vaikka aiemmat tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia ​​tuloksia, tämä analyysi vahvistaa erityistä yhteyttä ADHD:n ja IBS:n ​​välillä.

On yhä enemmän todisteita siitä, että suoliston mikrobiomilla on keskeinen rooli sekä ADHD:ssä että IBS:ssä. Erityiset bakteerimuutokset (esimDialister/MegamonasalentaaAnaerotaenia/Gracilibacter) on yhdistetty ADHD-oireisiin, ja mikrobiotaan kohdistetut hoidot (esim. probiootit) voivat auttaa vähentämään tulehdusta ja parantamaan oireita. Nämä tulokset viittaavat siihen, että mikrobiomipohjaisia ​​hoitoja on tutkittava tarkemmin ADHD:n hallinnassa.

Samanlaisia ​​mikrobien epätasapainoa on havaittu muissakin suolistosairauksissa, kuten tulehduksellisessa suolistosairaudessa ja keliakiassa. Vaikka tässä tutkimuksessa ei löydetty vahvoja yhteyksiä ADHD:n ja näiden tilojen välillä, yhteiset taustalla olevat mekanismit, joihin liittyy suoliston tulehdus ja mikrobien siirtymät, ovat kiinnostavia tulevaa tutkimusta varten.

Tutkimus korostaa suoli-aivo-akselin mahdollista roolia tämän suhteen selittämisessä, viestintäväylällä, joka yhdistää suolistomikrobit aivoihin. Tutkimukset osoittavat, että ADHD-potilailla on usein muuttuneet suoliston mikrobiomit, jotka voivat vaikuttaa aivojen toimintaan ja käyttäytymiseen immuuni-, aineenvaihdunta- tai hermopolkujen kautta.

Lääkäreiden tulee olla tietoisia siitä, että ADHD-potilailla voi olla maha-suolikanavan oireita, erityisesti IBS:ää. Asianmukainen seulonta voisi parantaa näiden henkilöiden diagnoosia, hoitoa ja yleistä elämänlaatua. Mielenkiintoista on, että jotkut ADHD-hoidot, kuten metyylifenidaatti, voivat aiheuttaa vatsakipua ja vaikeuttaa hoitoa.

Tämän tutkimuksen rajoituksia ovat maantieteelliset epätasapainot, sillä lähes puolet tutkimuksista on Aasiasta, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä. Tutkimukset vaihtelivat myös suunnittelun, diagnostisten kriteerien, menetelmien ja tutkittujen populaatioiden iän osalta. Pienet alaryhmänäytteet vaikeuttivat alaryhmäanalyysien suorittamista. Tutkimukset olivat myös pääosin retrospektiivisiä, mikä saattoi aiheuttaa muistiharhaa ja puutteellisia tietoja. Julkaisuharha arvioitiin, eikä sitä todettu merkittäväksi.

Vaikka ADHD ei liittynyt vahvasti kaikkiin suolistosairauksiin, se liittyi merkittävästi suurempaan IBS-riskiin. Muutokset voivat vaikuttaa tähän yhteyteen suoliston mikrobiomissa. Tulevan tutkimuksen tulisi tutkia suolen ja aivojen yhteyttä tarkemmin ja tutkia, kuinka dysbioosi vaikuttaa aivojen kehitykseen ja käyttäytymiseen ADHD:ssa.

Suuret, hyvin suunnitellut tutkimukset, jotka keskittyvät erityisesti suoliston mikrobihoitoihin, voisivat tarjota uusia näkemyksiä parantaakseen tuloksia ADHD-potilaille, joilla on maha-suolikanavan oireita.

Lähteet: