Ultraprosessoitujen ruokien syöminen päivittäin lisää ikääntyneiden aikuisten masennuksen riskiä

Ultraprosessoitujen ruokien syöminen päivittäin lisää ikääntyneiden aikuisten masennuksen riskiä

Laajan mittakaavan ikääntyneiden australialaisten tutkimus osoittaa, että ruokavaliot, joissa on paljon ultraprosessoituja elintarvikkeita, voivat hiljaisesti heikentää henkistä hyvinvointia - vaarantaa masennuksen ja heikentää elämänlaatua jopa ilman masennuslääkettä.

Äskettäin lehdessä julkaistussa tutkimuksessaBMC LääketiedeeTutkijat tutkivat ultraprosessoidun ruoan (UPF) kulutuksen vaikutuksia mielenterveyteen ja ikääntyneiden aikuisten masennuksen oireisiin. Heidän tulokset osoittavat, että neljän tai useamman UPF-annoksen nauttiminen päivässä liittyy 10 % korkeampaan masennusoireiden riskiin ja vaatimattomaan, mutta tilastollisesti merkitsevään mielenterveyden elämänlaatuun, jopa niillä ihmisillä, jotka eivät käyttäneet masennuslääkkeitä lähtötilanteessa.

tausta

Tutkimuksessa seurattiin 21 erityistä UPF-tuotetta - mukaan lukien makkaraa, suklaata ja virvoitusjuomia - käyttämällä ruokavaliokyselyä, mikä osoitti, että jopa pienet päivittäiset herkut (kuten karkkipatukka tai kaupasta ostettu muffinssi) voivat kumulatiivisesti lisätä masennuksen riskiä.

Mielenterveyshäiriöt, erityisesti masennus, koskettavat noin 14 prosenttia iäkkäistä aikuisista ja ovat kasvava ongelma. Usein masennus jää diagnosoimatta myöhemmin elämässä ja voi johtaa useisiin haitallisiin terveysvaikutuksiin. Tutkimukset osoittavat, että ruokavaliolla on ratkaiseva rooli hyvän fyysisen ja henkisen terveyden edistämisessä, ja huono ravitsemus lisää kroonisia sairauksia, kognitiivista heikkenemistä ja fyysistä heikkoutta.

Yksi tapa ymmärtää ravitsemuslaatua on Nova-luokitusjärjestelmä, joka luokittelee elintarvikkeet jalostusasteen perusteella. Tämän järjestelmän mukaisesti UPF:t sisältävät jalostetut tuotteet, joissa on enemmän lisäaineita, rasvoja ja sokereita, kuten ateriat, sokeripitoiset juomat, lihajalosteet, pakatut leivät, virvoitusjuomat ja pakatut välipalat.

UPF:n kulutus kasvaa maailmanlaajuisesti, ja joissakin korkean tulotason maissa yli puolet energian kokonaissaannista on peräisin näistä elintarvikkeista. Tutkijat ovat yhdistäneet UPF:n saannin tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin ja dementiaan. Vaikka UPF:t on myös liitetty joihinkin mielenterveysongelmiin, todisteet niiden suhteesta masennukseen ovat edelleen epäjohdonmukaisia.

Tietoja tutkimuksesta

Tässä tutkimuksessa tutkijat käyttivät kohdekokeilukehystä tutkiakseen UPF:n kulutuksen vaikutuksia mielenterveyteen ja masennusoireisiin vanhemmilla aikuisilla. Koska kliinisen tutkimuksen "kultastandardina" pidettyjen satunnaistettujen kontrolloitujen kokeiden (RCT) suorittaminen ei aina ole eettistä johtuen haasteista, kuten pitkäaikaisen ruokavalion noudattamisen ylläpitäminen, tai mielenterveyden yhteydessä tiukka lähestymistapa, jonka avulla tutkijat voivat tehdä kausaalisia johtopäätöksiä havainnointitutkimuksissa.

Sosiaalisilla tekijöillä oli yllättävä rooli: osallistujat, joilla oli vahvat sosiaaliset yhteydet, olivat edelleen alttiina mielenterveyden heikkenemiselle korkean UPF:n saannin vuoksi, mikä viittaa siihen, että ruokavalion vaikutukset ohittavat jotkin suojaavat elämäntapatekijät.

Tutkimusryhmä käytti tietoja pitkittäistutkimuksesta, johon osallistui 11 192 ikääntynyttä 70-vuotiasta ja sitä vanhempia aikuista Australiassa, jotka kaikki asuivat yhteisössä. Tutkimuksen alussa kaikilla osallistujilla ei ollut vakavia vammoja, dementiaa eikä sydän- ja verisuonisairauksia.

Tulosmitat, eli yleinen mielenterveys ja masennusoireet, jotka arvioitiin 10-pisteisen Center for Epidemiological Studies Depression (CES-D-10) asteikolla (CES-D-10), mitattiin ihmisillä, jotka söivät vähintään neljä UPF-annosta päivässä, ja niillä, jotka söivät vähemmän kuin neljä. CES-D-10 on validoitu iäkkäiden aikuisten instrumentti, joka arvioi kliinisesti merkittäviä masennusoireita.

Tilastolliset lähestymistavat harhariskin vähentämiseksi havainnointitutkimuksissa sisälsivät käänteisten todennäköisyyskäsittelypainojen käytön ja sen jälkeen marginaalisen rakenteellisen regressiomallin soveltamisen. UPF:n saanti arvioitiin herkkyysanalyyseissä käyttämällä sekä annoksia päivässä että annoskokoa/energiaosuutta. Herkkyysanalyysissä suljettiin pois ihmiset, joilla oli masennusoireita lähtötilanteessa (määritelty CES-D-10-pisteeksi ≥8) tai ne, jotka käyttivät masennuslääkkeitä lähtötilanteessa.

Tulokset

Alkuperäisestä tutkimusotoksesta tutkimukseen otettiin mukaan 11 192 australialaista aikuista, joiden keski-ikä oli 74,9; Hieman alle 54 % osallistujista oli naisia. Keskimääräinen osallistuja söi 3,4 annosta UPF:iä päivässä, kun miehet söivät hieman enemmän kuin naiset (3,7 annosta vs. 3,2 annosta). Yli 30 % osallistujista söi vähintään neljä annosta UPF:iä päivittäin.

Yli 90 % ilmoitti, että heillä on hyvät sosiaaliset tukijärjestelmät, 81,5 %:lla oli useita rinnakkaissairauksia ja lähes kolme neljäsosaa käytti alkoholia. Kun tutkijat käyttivät käänteistä todennäköisyyskäsittelyn painotusta, korkean ja matalan nousun ryhmät olivat hyvin tasapainossa muiden havaittujen ominaisuuksien suhteen.

Miehet, jotka söivät eniten UPF:itä, eivät osoittaneet merkittävää masennuksen riskin lisääntymistä - hämmentävää kontrastia naisiin - mikä viittaa mahdollisiin biologisiin tai käyttäytymiseen liittyviin eroihin tavassa, jolla sukupuolet käsittelevät näitä ruokia.

Lähtötilanteessa 17,4 prosentilla ihmisistä korkean UPF:n ryhmässä oli masennusoireita, kun taas matalan UPF-ryhmän 15,8 prosentilla. Seuraavan 5,8 vuoden seurannan mediaanin aikana 41,8 %:lle kehittyi masennuksen oireita, ja suuri UPF-kulutus lisäsi oireiden riskiä 10 %.

Kun poissuljettiin osallistujat, jotka käyttivät masennuslääkkeitä lähtötilanteessa, nämä tulokset pysyivät johdonmukaisina, ja korkean UPF-kuluttajilla riski oli 11 % lisääntynyt. Alaryhmäanalyyseissä UPF:n saannin korkeimmalla kvartiililla oli suurempi masennuksen riski. Vahvempia assosiaatioita havaittiin myös naispuolisilla osallistujilla, ihmisillä, joilla on korkeampi painoindeksi, henkilöillä, joilla ei ole monisairautta ja heikommin koulutettuja, vaikka yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä miehillä.

Suurempi UPF:n saanti liittyi myös heikompaan mielenterveyteen. Keskimäärin korkealla UPF-kuluttajilla oli alhaisempi mielenterveyspistemäärä 0,4 pistettä (100 pisteen SF-12 henkisten komponenttien arvioinnissa) kuin alhaisilla UPF-kuluttajilla, ja vaikutus havaittiin voimakkaammin naispuolisilla osallistujilla.

Johtopäätökset

Nämä tulokset ovat yhdenmukaisia ​​aiempien tutkimusten kanssa, jotka yhdistävät UPF:n saannin huonompiin mielenterveystuloksiin, ei vain vanhemmilla henkilöillä, vaan myös nuoremmilla ja keski-ikäisillä aikuisilla. Havaittu suhde voi johtua UPF:istä, jotka häiritsevät suolen ja aivojen akselia ja edistävät oksidatiivista stressiä ja tulehdusta, mikä vaikuttaa kehon kykyyn säädellä mielialaa.

Tiukasta tutkimussuunnitelmasta huolimatta tuloksiin saattoi vaikuttaa palautusharha ja mittausvirhe. Analyysissa ei myöskään otettu huomioon energian saantia tai ruokavalion muutoksia ajan myötä, ja UPF:n saanti arvioitiin käyttämällä sekä annosta päivässä että annoksen kokoa/energiaosuutta.

Kirjoittajat suorittivat kuitenkin E-arvoanalyysin ja havaitsivat, että mittaamattomat hämmennykset vaativat riskisuhteen ≥1,43 selittääkseen täysin havaitun yhteyden, mikä lisäsi luottamusta tuloksiin. Vaikka mielenterveyspisteiden 0,4 pisteen pudotus oli tilastollisesti merkitsevä, kirjoittajat varoittavat, että sen kliininen merkitys - onko näin pienellä muutoksella merkityksellinen vaikutus jokapäiväiseen elämään - on epävarma.

Nämä tulokset edellyttävät lisätutkimusta mielenterveystulosten parantamiseksi ravitsemuksellisten parannustoimenpiteiden avulla.

Lähteet: