Norjalainen tutkimus osoittaa nuoria

Norjalainen tutkimus osoittaa nuoria

Uusi tutkimus, joka on seurannut norjalaisia ​​teini-ikäisiä yli vuosikymmenen ajan, osoittaa, että aktiivisuuden lisääminen teini-iässä voi vähentää merkittävästi masennuksen riskiäsi ja paljastaa liikunnan todellisen voiman mielenterveyteen.

Norjan tiede- ja teknologiayliopiston tutkimusryhmä seurasi suurta ryhmää 6–18-vuotiaita lapsia ja nuoria ja havaitsi, että nuorilla, jotka lisäävät fyysistä aktiivisuuttaan 14-vuotiaasta alkaen, on pienempi riski sairastua masennukseen myöhemmin elämässä. Tutkimus on julkaistu lehdessäAmerican Academy of Child & Adolescent Psychiatry -lehti.

tausta

Nuorten vakavan masennuksen esiintyvyyden on havaittu lisääntyneen merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Siirtymäaika lapsuudesta nuoruuteen on erityisen herkkä mielenterveyshäiriöiden, mukaan lukien masennuksen, kehittymiselle.

Liikunta on lupaava ehkäisevä toimenpide mielenterveyden ja yleisen hyvinvoinnin kannalta. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen lasten ja nuorten masennuksen ehkäisynä on kuitenkin osoittanut vain vaatimattoman lyhytaikaisen vaikutuksen. Tämä korostaa tarvetta tehdä lisää tutkimusta pidemmällä seurantajaksolla.

Suurin osa havainnointitutkimuksista pyrkii ymmärtämään, onko korkeammalla fyysisellä aktiivisuudella lapsilla vähemmän masennusta kuin muilla lapsilla, joiden fyysinen aktiivisuus on vähäistä. Tämän tyyppinen poikkileikkausanalyysi ("henkilöiden välinen") ei kuitenkaan pysty arvioimaan tarkasti masennuksen riskiä.

Pitkittäiset vertailut, joissa verrataan yksilön muutoksia ajan kuluessa (henkilökohtainen vertailu), antavat tarkempaa tietoa hoidon suunnittelua tai ehkäisevän toimenpiteen kehittämistä varten.

Koska fyysisellä aktiivisuudella on merkittävä vaikutus mielenterveyteen, tutkijat suunnittelivat tämän tutkimuksen tutkimaan fyysisen aktiivisuuden, istuma-ajan ja masennusoireiden välisiä suhteita. He sisällyttivät analyysiin istuma-ajan, koska se on olennainen parametri terveyden ennustamisessa fyysisestä aktiivisuudesta riippumatta. Käyttämällä tässä tutkimuksessa henkilökohtaisia ​​analyyseja tutkijat kontrolloivat vakaita, mittaamattomia hämmentäviä tekijöitä, mikä tarjosi luotettavampia tuloksia kuin perinteiset ihmisten väliset vertailut.

Opintojen suunnittelu

Tutkimuksessa analysoitiin tietoja 873 osallistujalta Trondheim Early Secure Study -tutkimukseen, joka on kohorttitutkimus vuosina 2003 ja 2004 syntyneistä lapsista Trondheimissa, Norjassa. Osallistujia seurattiin 6–18-vuotiaista.

Osallistujien fyysistä aktiivisuutta arvioitiin kahden vuoden välein kiihtyvyysmittarilla, ja heidän mielenterveytensä selvittämiseksi suoritettiin kliiniset haastattelut. Tutkimuksessa analysoitiin seitsemän heidän keräämiensä tietojen kierrosta (6, 8, 10, 12, 14, 16, 18 vuotta).

"Tutkimme myös, vaikuttavatko fyysisiin kykyihin, kehonkuvaan ja urheiluun osallistuminen uskolla fyysisen aktiivisuuden ja masennuksen väliseen yhteyteen", sanoo professori Silje Steinsbekk, Norjan tiede- ja teknologiayliopiston psykologian osasto.

Tutkimustulokset

Tutkimuksessa todettiin, että 14–18-vuotiailla nuorilla (keski- tai myöhäisnuori), joiden fyysinen aktiivisuus oli vähäistä, oli suurempi riski saada masennusoireita kahden vuoden kuluttua. Tämä yhdistys oli samanlainen miehille ja naisille osallistujille.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan löydetty yhteyttä istumisajan ja masennusoireiden välillä. Mitä tulee vaikutuksen vastakkaiseen suuntaan, tutkimuksessa havaittiin, että lisääntyneet masennusoireet ennustivat fyysisen aktiivisuuden vähenemistä 10–12-vuotiailla ja 14–16-vuotiailla.

Tärkeää on, että tutkimuksessa testattiin, selittävätkö tekijät, kuten liikunnan itsetunto, kehonkuva tai urheiluun osallistuminen, fyysisen aktiivisuuden ja masennusoireiden välistä yhteyttä. Tutkijat havaitsivat kuitenkin, että mikään näistä tekijöistä ei välittänyt yhteyttä.

Tutki merkitystä

Tutkimus osoittaa, että nuorilla, jotka lisäävät fyysistä aktiivisuuttaan 14-vuotiaasta alkaen, on pienempi riski saada masennusoireita myöhemmässä elämässä. Vaikka suojastatus todettiin vasta 14-vuotiaasta eteenpäin, ero vaikutuksen koosta verrattuna aikaisempaan ikään ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Samanlaista hyötyä liikunnasta ei kuitenkaan ole havaittu aikaisempina vuosina.

"Tämä havainto koski 14-16- ja 16-18-vuotiaita nuoria. Sekä päivittäisen fyysisen aktiivisuuden summa että intensiivisemmän ja terveydellemme erityisen tärkeän toiminnan osuus suojaavat masennuksen oireilta", Steinsbekk sanoi.

Nuoremmissa ikäryhmissä tutkimuksessa havaitaan, että osallistujat, joilla on enemmän masennusoireita, ovat todennäköisemmin vähäisempiä fyysistä aktiivisuutta.

"Vaikka havaitsimme, että nuorten fyysinen aktiivisuus näytti suojaavan masennuksen oireilta, tämä ei pitänyt paikkaansa 10-14-vuotiaiden nuorten kohdalla. Löysimme kuitenkin päinvastaisen korrelaation välillä 10-12 ja 14-16 vuotta: ne, joilla oli enemmän masennuksen oireita, harjoittivat todennäköisemmin vähemmän fyysistä aktiivisuutta."

Tutkimuksessa ei onnistuttu löytämään yhteyttä istumaan vietetyn ajan ja masennusoireiden riskin välillä, mikä korostaa, että mittaus ei ole vain fyysisen aktiivisuuden vastakohta. Fyysinen aktiivisuus liittyy onnistumisen tunteeseen, itsetuntoon, neurofysiologisiin vaikutuksiin, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, toveruuteen ja kuulumiseen, jotka yhdessä edistävät yksilön fyysistä ja henkistä hyvinvointia.

Kuten tutkijat mainitsevat, näitä tuloksia ei voida yleistää kliinisiin näytteisiin masennuksesta kärsivistä nuorista, koska fyysisen aktiivisuuden ja masennuksen välinen yhteys on vahvempi kliinisissä näytteissä. Vastaavasti näitä tuloksia ei ehkä voida yleistää muihin väestöryhmiin, koska mielenterveysongelmien esiintyvyys on pienempi Norjassa ja norjalaisten lasten on raportoitu olevan fyysisesti aktiivisempia kuin muut eurooppalaiset lapset.

On myös syytä huomata, että tässä tutkimuksessa havaitut vaikutukset olivat kooltaan kohtalaisia, ja vaikka ne voivat kertyä ajan myötä, monet tekijät vaikuttavat siihen, kehittyykö nuorille masennusoireita.

Kaiken kaikkiaan tutkimus viittaa siihen, että nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävät interventiot voivat auttaa estämään masennusoireiden kehittymistä.

Lähteet: