Tutkijat yhdistävät lapsuuden D-vitamiinin puutteen aikuisten sydänsairauksiin

Tutkijat yhdistävät lapsuuden D-vitamiinin puutteen aikuisten sydänsairauksiin

Lapsilla, joilla on alhainen D-vitamiinitaso, on suurempi riski saada varhainen sydänsairaus, kertoo vuosikymmen kestänyt suomalainen tutkimus. Voisiko varhainen lisäravinto muuttaa sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyä?

Äskettäin julkaistussa artikkelissaEuropean Journal of Preventive CardiologySuomalaiset tutkijat selvittivät, liittyykö seerumin alhainen 25-hydroksi-D-vitamiini (25-OH-D-vitamiini) lapsuudessa aikuisten ateroskleroottisen sydän- ja verisuonitaudin (ASCVD) kehittymiseen.

Heidän tulokset viittaavat siihen, että alhaiset D-vitamiinitasot lapsuudessa liittyvät itsenäisesti varhaisen ASCVD:n kehittymiseen aikuisiässä. Tämä tutkimus voi tunnistaa tärkeän sydän- ja verisuonitautien varhaiselämän riskimarkkerin, joka ohjaa kohdennettuja ehkäisytoimia.

tausta

Aiemmat aikuisilla tehdyt havaintotutkimukset ovat osoittaneet, että seerumin alhaiset D-vitamiinitasot liittyvät lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitapahtumien riskiin.

Aiemmassa tutkimuksessaan tämä suomalaistutkijaryhmä havaitsi, että lapsuuden alhaiset D-vitamiinitasot korreloivat aikuisten kaulavaltimon intima-median paksuuden kanssa. Tämä on vakiintunut ateroskleroosin merkkiaine, joka osoittaa, että plakki kerääntyy vähitellen valtimon seinämiin. Tämä lopulta saa valtimot kapenemaan ja estämään verenkierron. Jos plakki repeytyy, se voi johtaa verihyytymiin.

Näiden mekanismien vuoksi D-vitamiinin puutos voi lisätä sydänsairauksien riskiä. On kuitenkin edelleen epäselvää, voisiko lapsuuden alhaiset D-vitamiinitasot ennustaa todellisia sydän- ja verisuonitapahtumia aikuisiässä.

Tietoja tutkimuksesta

Tutkijat tutkivat, liittyvätkö lapsuuden seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinitasot ASCVD:hen. Hypoteesi perustuu uuteen näyttöön siitä, että varhainen ruoka-altistuminen voi vaikuttaa pitkäaikaiseen sydän- ja verisuoniterveyteen. Koska D-vitamiini vaikuttaa verisuoni- ja tulehdusreitteihin, tässä tutkimuksessa pyrittiin tutkimaan sen mahdollista roolia varhaisen elämän riskimarkkerina myöhempien sydän- ja verisuonitapahtumien yhteydessä.

Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa käytettiin 3 516:n sydän- ja verisuoniriskin osallistujan tietoja nuorten suomalaisten tutkimuksessa. Seerumin 25-OH-D-vitamiinipitoisuudet arvioitiin vuonna 2010 käyttämällä pakasteseeruminäytteitä, jotka otettiin alun perin vuonna 1980, kun osallistujat olivat 3–18-vuotiaita.

Keskimääräinen D-vitamiinitaso lapsuudessa oli 51,3 nmol/l ja keski-ikä 10,5 vuotta. Lasten mittauksiin sisältyivät myös painoindeksi (BMI) ja lipiditasot (erityisesti matalatiheyksinen lipoproteiini [LDL], korkeatiheyksinen lipoproteiini [HDL] ja triglyseridit), verenpaine, ruokailutottumukset, sosioekonominen tila, tupakointitila ja fyysinen aktiivisuus.

Sydän- ja verisuonitapahtumia seurattiin vuoteen 2018 saakka linkin kautta Suomen kansallisiin terveysrekistereihin, mukaan lukien Kansallinen terveysindeksi ja Terveydenhuollon hoitorekisteri.

COX-suhteellisia riskimalleja käytettiin tutkimaan lapsuuden D-vitamiinin ja ASCVD-riskin eri rajapisteiden välisiä assosiaatioita aikuisiässä sukupuolen, iän ja muiden tavanomaisten varhaiselämän riskitekijöiden mukaan.

Tutkimuksessa analysoitiin erityisesti useita D-vitamiinitasojen kynnysarvoja (rajapisteitä) - 31, 33, 35, 37, 39, 41 ja 43 nmol/L - arvioidakseen, mitkä pitoisuudet liittyivät vahvimmin tuleviin ASCVD-tapahtumiin.

Tulokset

Tutkijat havaitsivat, että alhaiset 25-OH-D-vitamiinitasot lapsuuden aikana liittyivät merkittävästi aikuisten ASCVD-tapahtumien suurempaan riskiin. Erityisesti lapsuuden D-vitamiinipitoisuudet alle 31, 33, 35 tai 37 nmol/l on yhdistetty lisääntyneeseen ASCVD-riskiin aikuisiässä. Esimerkiksi lapsilla, joiden D-vitamiinitasot olivat alle 35 nmol/l, oli yli kaksinkertainen ASCVD-riski verrattuna potilaisiin, joilla oli korkeampi taso (riskisuhde, 2,19 [95 % CI, 1,30–3,69]; oikaistu useiden riskitekijöiden mukaan). Nämä yhteydet säilyivät merkittävinä jopa sen jälkeen, kun lukuisia lapsuuden riskitekijöitä, kuten BMI, kolesteroli, verenpaine, ruokavalio ja fyysinen aktiivisuus, mukautettiin.

Nämä yhteydet pysyivät johdonmukaisina lisäanalyyseissä, mukaan lukien taipumuspisteiden säätö ja D-vitamiinitasojen säätäminen aikuisilla. Lähes viidenneksellä kohortista D-vitamiinitaso oli lapsuudessa alle 37 nmol/l.

Tulokset viittaavat siihen, että alioptimaalinen D-vitamiinin tila varhaisessa elämässä liittyy lisääntyneeseen kardiovaskulaariseen riskiin vuosikymmeniä myöhemmin, muista tunnetuista riskitekijöistä riippumatta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös mahdollisia mekanismeja ja havaittiin, että D-vitamiinireseptoreita on läsnä kaikkialla verisuonijärjestelmässä ja että D-vitamiinin aktiivinen muoto voi auttaa vähentämään tulehdusta, säätelemään verenpainetta ja säätelemään hidasta verisuonten ikääntymistä, mikä kaikki voisi vaikuttaa pitkällä aikavälillä sydän- ja verisuoniterveyteen.

Johtopäätökset

Tämä tutkimus viittaa siihen, että alhaiset D-vitamiinitasot lapsuudessa liittyvät itsenäisesti varhaiseen ASCVD:hen aikuisiällä, mikä korostaa sydän- ja verisuonitautien mahdollista varhaiselämän riskimarkkeria.

Tulokset tukevat nykyisiä suosituksia riittävän D-vitamiinitason ylläpitämiseksi lapsilla ja voivat antaa tietoa ennaltaehkäisevistä strategioista. Tutkimuksen vahvuuksia ovat laaja väestöpohjainen kohortti, jolla on pitkäaikainen seuranta, vankat terveysrekisterit ja kattava arvio lapsuuden kardiovaskulaarisista riskitekijöistä.

Rajoitukset sisältävät kuitenkin mahdollisia mittausvirheitä käytettäessä 30 vuotta säilytettyjä seeruminäytteitä, vaikka D-vitamiini on suhteellisen vakaa tällaisissa olosuhteissa. Kohortti oli etnisesti homogeeninen (valkoiset eurooppalaiset) ja rajoitettu yleistettävyys. Seurannassa osallistujat olivat myös suhteellisen nuoria, eivätkä monet olleet vielä saavuttaneet sitä ikää, jossa ASCVD on yleisempi, mikä oikeuttaisi jatkuvan seurannan.

Lisäksi tutkimuksen havainnollinen luonne estää suoran syy-yhteyden vahvistamisen lapsuuden D-vitamiinitasojen ja myöhempien sydän- ja verisuonitapahtumien välillä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimus tarjoaa varhaisia ​​todisteita, jotka yhdistävät D-vitamiinin tilan aikuisten sydän- ja verisuoniterveyteen. D-vitamiinin saannin optimointi lapsuudessa voi tarjota kustannustehokkaan ja helposti toteutettavan strategian pitkän aikavälin ASCVD-riskin vähentämiseksi. Lisätutkimusta, mukaan lukien satunnaistetut kokeet, tarvitaan kuitenkin syy-yhteyden vahvistamiseksi ja suositusten tarkentamiseksi.

Lähteet: