Adrenomedulliinihormoni edistää insuliiniresistenssiä lihavuuteen liittyvässä tyypin 2 diabeteksessa

Adrenomedulliinihormoni edistää insuliiniresistenssiä lihavuuteen liittyvässä tyypin 2 diabeteksessa

Adrenomedulliinihormoni häiritsee insuliinin signalointia verisuonisoluissa ja edistää systeemistä insuliiniresistenssiä liikalihavuuteen liittyvässä tyypin 2 diabeteksessa uuden tutkimuksen mukaan. Adrenomeduliinin vaikutusten estäminen palauttaa insuliinin toiminnan ja parantaa glukoosin hallintaa hiirimallissa, mikä viittaa mahdolliseen uuteen kohteeseen liikalihavuuteen liittyvien aineenvaihduntasairauksien hoidossa.

Diabetes on johtava sairastuvuuden, kuolleisuuden ja terveydenhuoltomenojen aiheuttaja maailmanlaajuisesti. Insuliiniresistenssi vaikuttaa ensisijaisesti tärkeimpiin aineenvaihduntasoluihin, mukaan lukien luurankolihasten, rasvakudoksen ja maksan solut. Verisuonten endoteelisolut ilmentävät myös insuliinireseptoreita, ja endoteelin insuliinisignaloinnin uskotaan olevan kriittinen rooli aineenvaihdunnan säätelyssä. Aiemmat tutkimukset ovat ehdottaneet, että endoteelin insuliiniresistenssi voi myötävaikuttaa tyypin 2 diabeteksen systeemiseen insuliiniresistenssiin. Endoteelin insuliiniresistenssin taustalla olevat tarkat mekanismit ovat kuitenkin edelleen epäselviä, ja sen suora rooli tyypin 2 diabeteksessa on vielä lopullisesti selvittämättä.

Haaglim Cho ja kollegat havaitsivat, että adrenomedulliinihormonin ja komplementtitekijä H:n (CFH) - proteiinin, joka tehostaa adrenomedulliinin vaikutuksia - tasot nousivat liikalihavien hiirten ja ihmisten veressä. Chon mukaanet ai.Ihmisen endoteelisoluissa tehdyissä löydöissä adrenomedulliini estää insuliinin signalointia laukaisemalla kaskadin, joka deaktivoi insuliinireseptorin, mikä viittaa siihen, että korkeammat adrenomedulliini- ja CFH-tasot liikalihavuudessa edistävät insuliiniresistenssiä verisuonissa. Kirjoittajat vahvistavat näitä tuloksia osoittaen, että laihojen hiirten hoito adrenomedulliinilla aiheutti insuliiniresistenssiä ja huonoa glukoosikontrollia jäljitellen liikalihavuutta. Tämä vaikutus poistettiin hiirillä, joiden verisuonista puuttuivat adrenomedulliinireseptorit, mikä vahvisti, että hormoni toimii näiden reseptorien kautta.

Lisäksi adrenomedulliinin signaloinnin estäminen paransi insuliinin toimintaa verisuonissa, paransi lihasten verenkiertoa ja esti insuliiniresistenssiä lihavilla hiirillä, korostaen sen keskeistä roolia liikalihavuuteen liittyvissä aineenvaihduntahäiriöissä.

Lähteet: