Mikä on tärkeämpää diabeteksen riskin kannalta: elämäntapa vai paino?

Mikä on tärkeämpää diabeteksen riskin kannalta: elämäntapa vai paino?

Useiden terveellisten tapojen omaksuminen voi vähentää riskiäsi sairastua tyypin 2 diabetekseen. Uudet tutkimukset osoittavat kuitenkin, että painonhallinta on edelleen avaintekijä, erityisesti eri etnisissä ryhmissä.

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessaEuropean Journal of NutritionRyhmä tutkijoita tutki yhdistelmän aivo-selkäydinnesteen riskitekijäindeksin (LSRI) ja tyypin 2 diabetes mellituksen (T2DM) esiintyvyyden välistä yhteyttä monietnisessä populaatiossa.

tausta

Maailmanlaajuisesti joka kymmenes aikuinen sairastaa diabetesta, ja vuoteen 2045 mennessä yli 780 miljoonalla ihmisellä odotetaan sairastavan diabetesta ja yli 90 prosentilla on T2DM. Sekä geneettiset tekijät että muuntuvat elämäntavat, kuten tupakointi, fyysinen aktiivisuus, epäterveellinen ruokavalio ja alkoholi vaikuttavat T2DM:ään. T2DM liittyy erilaisiin komplikaatioihin, kuten: B. krooninen munuaissairaus, silmävaurio, perifeerinen neuropatia (aiheuttaa alaraajan amputaation), sekä merkittävästi korkeampi kaikista syistä ja sydän- ja verisuoniperäinen kuolleisuus sekä sokeus ja raajan amputaatiot.

Tutkimukset osoittavat, että näiden käytösten yhdistäminen elämäntapaindeksiin voi paremmin ennustaa sairausriskiä kuin arvioida niitä yksittäin. Aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet lyhyisiin seurantajaksoihin. T2DM:n merkittävä taloudellinen vaikutus sekä suorien sairauskulujen että välillisten kustannusten, kuten alentuneen työkyvyn ja elinajanodotteen, kautta korostavat tehokkaan ennaltaehkäisyn tarvetta. Siksi tarvitaan lisätutkimuksia ymmärtääkseen, kuinka yhdistetty elämäntapakäyttäytyminen vaikuttaa T2DM-riskiin eri väestöryhmissä ajan myötä.

Tietoja tutkimuksesta

Tässä tulevassa kohorttitutkimuksessa käytettiin tietoja Multiethnic Cohortista (MEC), johon kuului 215 903 45–75-vuotiasta aikuista Havaijista ja Kaliforniasta, jotka edustivat viittä etnistä ryhmää: afroamerikkalainen, syntyperäinen havaijilainen, latino, japanilainen ja amerikkalainen. Kun poissuljettiin osallistujat, joiden tiedot olivat puutteelliset, ne, joilla oli T2DM lähtötasolla, ja etniset alkuperät viiden pääryhmän ulkopuolella, 165 383 henkilöä jäi analysoitavaksi.

Tutkijat käyttivät peruskyselyä kerätäkseen tietoja väestötiedoista, painoindeksistä (BMI), tupakoinnin tilasta, alkoholin kulutuksesta, fyysisestä aktiivisuudesta ja ruokailutottumuksista. Etnisyys perustui tärkeysjärjestykseen, kun ilmoitettiin sekasyntyiset sukujuuret. On huomattava, että tiedot elämäntapatekijöistä kerättiin lähtötilanteessa, eikä niitä päivitetty ajan myötä.

T2DM-tapaukset tunnistettiin itse ilmoittamien diagnoosien, lääkkeiden käytön ja Medicare-vaatimusten perusteella vuoteen 2016 asti. Pääaltistuminen oli LSRI, yhdistelmäpistemäärä (0–4), joka kirjasi yhden pisteen jokaisesta seuraavista: En tällä hetkellä tupakoi, ei tupakoi ≥150 minuuttia kohtalaista tai voimakasta toimintaa viikossa, mikä oli alle 2 (miehet) tai 1 (mies) tai 1 (mies) tai 1 (mies) tai 1 (mies) 1 (1 (1). kardiometabolisia ravitsemussuosituksia.

Nämä seitsemän ruokavaliosuositusta sisälsivät: ≥ 3 annosta päivässä hedelmiä, ≥ 3 annosta päivässä vihanneksia, ≥ 3 annosta päivässä täysjyvätuotteita, ≥ 2 annosta viikossa kalaa, ≤ 1,5 annosta päivässä jalostettuja jyviä (vain ≤ 1 %,6 % osallistujista).

COX-regressiomalleja käytettiin riskisuhteiden (HRS) ja luottamusvälien (CIS) laskemiseen ja korjattiin iän, koulutuksen ja BMI:n mukaan. Alaryhmäanalyysit suoritettiin sukupuolen ja etnisen alkuperän mukaan T2DM-riskiyhdistysten vaihteluiden tutkimiseksi.

LSRI-komponenttien noudattaminen ja ruokavaliosuositukset (%) etnisten ryhmien mukaan. Sitoutuminen etnisten ryhmien mukaan: (a) LSRI-komponentit ja (b) ravitsemussuositukset prosentteina (%) 1≥3 7 ruoasta, ei tupakointia, ≤ 2 (miehet) tai ≤ 1 (naiset) alkoholijuomaa/päivä, ≥ 150 min/viikko fyysinen aktiivisuus 2Annosta: ≥3,3 vihannesta päivässä ≥ 3 per päivä täysjyväviljaa, ≥ 2 viikossa kalaa, ≤ 1,5 per päivässä puhdistetut viljat, ≤ 1 viikossa prosessoitu liha ja ≤ 1,5 viikossa jalostamaton punainen liha

Tutkimustulokset

Keskimääräisen 17,2 vuoden seurannan aikana 44 518 osallistujalle (27 %) kehittyi T2DM-tapaus. Suurin etninen ryhmä oli japanilainen amerikkalainen (29 %), jota seurasivat eurooppalaiset amerikkalaiset (27 %), latinalaiset (22 %), afroamerikkalaiset (16 %) ja syntyperäiset havaijilaiset (7 %). Keskimääräinen LSRI-pistemäärä oli 2,73, ja useimmat osallistujat saivat 2 tai 3.

Vaikka vain 22 % osallistujista täytti ruokavalion noudattamista koskevat ohjeet, noudattaminen oli korkein kohtalaisilla alkoholinkuluttajilla (86 %), jota seurasivat tupakoimattomat (84 %) ja liikuntasuositukset täyttävät (81 %).

Useimpien yksittäisten ravinnon osien noudattaminen oli hyvin alhaista kalansyöntiä lukuun ottamatta. Vertailun vuoksi vain 3 % osallistujista täytti suosituksen jalostettujen jyvien osalta ja vain 6 % jalostamattoman punaisen lihan osalta, keskipitkä hedelmien (24 %), vihannesten (22 %) ja lihajalosteiden (24 %) kohdalla ja korkein kala (73 %).

T2DM:n ilmaantuvuus liittyi käänteisesti LSRI-tasoihin. Osallistujilla, jotka saivat 4 pistettä, oli 16 % pienempi T2DM:n riski verrattuna arvoon 0:1 (HR = 0,84; 95 % CI: 0,80-0,88), jopa painoindeksin mukauttamisen jälkeen. Jokainen LSRI:n 1 pisteen lisäys liittyi 6 %:lla pienempään T2DM:n kehittymisriskiin (HR = 0,94; 95 % CI: 0,93-0,95).

Yksittäisistä komponenteista tupakoimattomuus ja riittävä fyysinen aktiivisuus osoittivat vahvaa käänteistä yhteyttä T2DM:ään kaikissa malleissa, kun taas kohtuullinen alkoholinkäyttö liittyi yllättäen 19 % lisääntyneeseen riskiin. On tärkeää huomata, että maltilliseen alkoholiryhmään (≤1 juoma päivässä naisilla, ≤2 miehillä) kuului myös ahdistajia.

Ruokavalion noudattaminen, vaikkakin alhainen, liittyi heikosti T2DM-riskin vähenemiseen malleissa, joissa ei ollut BMI:tä, mutta ei BMI-säädetyissä malleissa. Herkkyysanalyysit, joissa käytettiin vain tupakoinnista ja fyysisestä aktiivisuudesta koostuvaa LSRI:tä, paljastivat samanlaisia ​​tai hieman voimakkaampia käänteisiä assosiaatioita T2DM:n kanssa, mikä osoittaa, että nämä kaksi tekijää olivat yhdistelmäindeksin päätekijät.

Eri etnisissä ryhmissä korkeammat LSRI-tasot korreloivat merkittävästi alhaisemman tyypin 2 diabeteksen riskin kanssa afrikkalaisamerikkalaisten (27 % aleneminen korkeimman vs. alhaisimman LSRI:n), latinalaisten (18 %) ja eurooppalaisten amerikkalaisten (14 %) keskuudessa. Merkittävää yhteyttä ei kuitenkaan havaittu japanilaisilla amerikkalaisilla tai alkuperäiskansoilla havaijilaisilla BMI:n säätämisen jälkeen. Fyysisen aktiivisuuden noudattaminen oli erityisen alhaisempaa latinalaisilla ja afroamerikkalaisilla, kun taas ruokavalion noudattaminen oli yleisesti huonoa kaikissa ryhmissä, ja vain kalan kulutus ylitti 50 %.

BMI:llä oli vahvempi yhteys T2DM-riskiin kuin LSRI:llä. Lihaviksi luokitelluilla (BMI yli 30 kg/m²) oli yli kolme kertaa todennäköisemmin T2DM kuin normaalipainoisilla. BMI:n vaikutus vaihteli myös etnisten ryhmien välillä ja oli erityisen voimakas japanilaisilla amerikkalaisilla ja syntyperäisillä havaijilaisilla, mahdollisesti johtuen eroista viskeraalisen rasvan jakautumisessa.

Johtopäätökset

Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa korostetaan muunnettavien elämäntapakäyttäytymisten, kuten tupakoimattomuuden, fyysisen aktiivisuuden, kohtuullisen alkoholinkäytön ja terveellisen ruokavalion yhdistämisen arvoa yhdistelmä-LSRI:ksi T2DM-riskin arvioimiseksi. Korkeampi LSRI-pistemäärä liittyi merkittävästi pienempään T2DM-insidenssiin erityisesti afroamerikkalais-, latinalais- ja eurooppalaisamerikkalaisryhmissä. Kaikilla elämäntapatekijöillä ei kuitenkaan ollut yhtäläistä vaikutusta, ja BMI:llä oli vahvempi rooli diabeteksen riskin ennustamisessa.

LSRI:tä ei liitetty T2DM-riskiin japanilaisilla amerikkalaisilla tai syntyperäisillä havaijilaisilla painoindeksin säätämisen jälkeen, mikä korostaa fysiologisten erojen, kuten viskeraalisen rasvan jakautumisen, huomioon ottamista T2DM-kehityksessä näissä ryhmissä.

Tärkeä rajoitus on, että LSRI olettaa jokaisen komponentin samanlaisen painotuksen, mikä ei välttämättä kuvasta tarkasti niiden todellista merkitystä T2DM-riskille, ja elämäntapaa arvioitiin vain lähtötilanteessa eikä ajan kuluessa. Nämä tulokset viittaavat siihen, että tarvitaan kulttuurisesti räätälöityjä kansanterveysstrategioita, jotka edistävät kestäviä elämäntapojen parantamista samalla kun puututaan liikalihavuuteen, jotta voidaan tehokkaasti vähentää tyypin 2 diabetes mellitusta (T2DM) eri väestöryhmissä.

Lähteet: