Ohita harjoitus? Pelkästään vähemmän istuminen voi parantaa aineenvaihdunnan terveyttä entisestään

Ohita harjoitus? Pelkästään vähemmän istuminen voi parantaa aineenvaihdunnan terveyttä entisestään

Uusi tutkimus osoittaa, että istumisajan lyhentäminen vanhemmilla aikuisilla vähentää merkittävästi metabolisen oireyhtymän riskiä - jopa niillä, jotka eivät täytä harjoitusohjeita tai noudata täydellisiä ruokavalioita.

Tutkimus: Istuvaan käyttäytymiseen käytetyn ajan ja metabolisen oireyhtymän riskin väliset yhteydet fyysisesti aktiivisilla ja passiivisilla eurooppalaisilla iäkkäillä aikuisilla.

Vuonna julkaistu tutkimusThe Journal of Nutrition, Health and Agingkorostaa fyysisen aktiivisuuden ja istumisen rajoittamisen merkitystä fyysisesti aktiivisten tai passiivisten ikääntyneiden aineenvaihdunnan terveyden parantamiseksi.

tausta

Fyysinen aktiivisuus on tärkeä elämäntapatekijä, joka vaikuttaa suuresti sydän- ja verisuoniterveyteen. Nykyiset maailmanlaajuiset ohjeet suosittelevat yli 150 minuuttia kohtalaista tai voimakasta fyysistä aktiivisuutta viikossa ja rajoitettua istumista ikääntyville aikuisille aineenvaihdunnan terveyden parantamiseksi ja metabolisen riskin vähentämiseksi.

Metabolinen oireyhtymä viittaa joukkoon aineenvaihduntahäiriöitä, mukaan lukien insuliiniresistenssi, vatsan liikalihavuus, dyslipidemia ja verenpainetauti, jotka yhdessä lisäävät riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen erityisesti vanhemmilla aikuisilla.

Vyötärön ympärysmitta, verenpaine ja insuliiniresistenssi olivat huomattavasti parempia ihmisillä, jotka viettivät vähiten aikaa istumaan.

Vanhemmat aikuiset viettävät suurimman osan ajastaan ​​istumista. Tämä istumaton elämäntapa yhdistettynä vähentyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen lisää heidän riskiään kehittää kardiometabolisia poikkeavuuksia.

Olemassa olevat todisteet yhdistävät liiallisen istumattomasti vietetyn ajan lisääntyneeseen sairastuvuuden ja kuolleisuuden riskiin. On kuitenkin edelleen epävarmaa, lisääkö istumaharrastus itsenäisesti aineenvaihduntariskiä vai voidaanko sen kielteisiä vaikutuksia lieventää säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella nykyisten ohjeiden mukaan.

Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan syvempää tietoa istumisen vaikutuksesta aineenvaihduntariskiin fyysisesti aktiivisilla ja passiivisilla iäkkäillä aikuisilla, keskittyen validoituun jatkuvaan metabolisen oireyhtymän riskipisteeseen ja pohtien heidän sitoutumistaan ​​terveelliseen ruokavalioon.

Opintojen suunnittelu

Nykyisessä tutkimuksessa käytettiin perustietoja nu-Alter Studysta (Northwestern University Altern Research Registry), joka oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa tutkittiin terveellisen ruokavalion vaikutuksia tulehduksen biomarkkereihin iäkkäillä eurooppalaisilla aikuisilla.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin erityisesti Nu-Agen perustiedot fyysisen aktiivisuuden käyttäytymisestä ja aineenvaihdunnan riskitekijöistä 871:llä yhteisössä asuvalla iäkkäällä aikuisella (ikähaarukka: 65–79 vuotta) neljästä Euroopan maasta.

Osallistujien fyysistä aktiivisuutta ja istumattomasti vietettyä aikaa arvioitiin viikon ajan valveillaoloaikana käyttämiensä kiihtyvyysantureiden avulla. Istuvaan käyttäytymiseen käytetyn päivittäisen ajan prosenttiosuus luokiteltiin matemaattisesti johdettujen istumakäyttäytymisen (alhainen, keskitaso ja korkea tertiili) perusteella (kolmasosa kaikista tiedoista).

Viisi metabolista riskitekijää analysoitiin ja käytettiin jatkuvan metabolisen oireyhtymän riskipisteen (CMSY) luomiseen. Lisäksi osallistujien terveellisiä ruokailutottumuksia arvioitiin ruokatietueiden avulla.

Tutkimustulokset

Tutkimuksessa kerrottiin, että osallistujat viettivät keskimäärin 60 %, 37 % ja 3 % valveillaoloajastaan ​​istuvaan käyttäytymiseen, fyysiseen toimintaan ja kohtalaiseen tai lievään fyysiseen toimintaan.

Osallistujat, jotka viettivät vähiten istuvaan käyttäytymiseen aikaa (alhainen kolmannes), käyttivät kaksi kertaa enemmän aikaa kohtalaiseen tai laajaan fyysiseen toimintaan verrattuna niihin, jotka viettivät eniten aikaa istuvaan käyttäytymiseen (korkea tertiili).

Noin 50 % tutkimusväestöstä luokiteltiin fyysisesti aktiiviseksi ja harjoittivat vähintään 150 minuuttia kohtalaista tai voimakasta fyysistä aktiivisuutta viikossa. Suurin osa fyysisesti aktiivisista osallistujista oli vähäisen istumisen kolmannella tasolla.

Metabolisen oireyhtymän riski

Tutkijat havaitsivat, että yli 8,3 tuntia päivässä istuminen merkitsi selkeää kohtaa, jossa aineenvaihduntariski alkoi nousta jopa niille, jotka olivat fyysisesti aktiivisia.

Tutkimuksessa havaittiin merkittävästi matala metabolisen oireyhtymän riski, mitattuna jatkuvan metabolisen oireyhtymän riskimoodilla, fyysisesti aktiivisilla ja passiivisilla osallistujilla, jotka viettivät lyhyempiä aikoja istuvassa käyttäytymisessä (matala tertiilit) verrattuna niihin, jotka viettivät kohtalaista ja pidempään istuvassa käyttäytymisessä (keski- ja korkeatasoinen) syömisen alaisena.

Sitä vastoin aktiivisten tai inaktiivisten osallistujien metabolisen oireyhtymän riskissä ei havaittu merkittävää eroa keskivaikean ja korkean istuvan käyttäytymisen välillä. Tämä havainto viittaa mahdolliseen kynnysvaikutukseen, jossa riski kasvaa erityisesti yli 8,3 tunnin istuma-ajan vuorokaudessa.

Lisävertailu aktiivisten ja inaktiivisten ryhmien välillä paljasti, että fyysisesti aktiivisilla osallistujilla oli merkittävästi alhainen metabolisen oireyhtymän riski kaikissa istuvassa käyttäytymisvaiheessa.

Tämä havainto osoittaa, että 150 minuuttia kohtalaista tai voimakasta fyysistä aktiivisuutta viikossa voi parantaa merkittävästi ikääntyneiden aikuisten aineenvaihdunnan terveyttä, vaikka he viettäisivätkin pitkiä aikoja istumattomasti. Tärkeää on, että fyysisen aktiivisuuden hyödyllinen vaikutus säilyi merkittävänä MVPA:n kokonaisaikaan sopeutumisen jälkeen, mikä viittaa siihen, että fyysisen aktiivisuuden ohjeiden noudattaminen tarjoaa etuja jopa erittäin aktiivisille henkilöille.

Tutki merkitystä

Tutkimuksessa todetaan, että mitä vähemmän aikaa viettää istumattomasti, sitä pienempi on metabolisen oireyhtymän riski vanhemmilla aikuisilla riippumatta heidän fyysisen aktiivisuuden tilasta ja terveellisistä ruokailutottumuksista.

Erityisesti tutkimuksessa korostetaan, että pienin metabolisen oireyhtymän riski liittyy fyysiseen toimintaan, jolle on ominaista lyhyempi istuma-aika yhdistettynä nykyisten kohtalaisen tai voimakkaan fyysisen toiminnan suuntaviivojen parempaan noudattamiseen.

Tulokset koskivat neljää Euroopan maata, mikä vahvistaa väitettä, että vähempi on hyödyllistä paikallisista ruokavalioista tai terveysjärjestelmistä riippumatta.

Tutkimuksessa todetaan myös, että fyysisesti passiiviset osallistujat, jotka viettävät vähemmän aikaa istumaan, voivat saavuttaa paremman aineenvaihdunnan terveydestä huolimatta vähäisestä keskivaikeasta tai korkeasta fyysisestä aktiivisuudesta. Koska vähemmän aikaa istuvassa käyttäytymisessä merkitsee ensisijaisesti enemmän aikaa kevyessä fyysisessä aktiivisuudessa, tämä havainto viittaa siihen, että valovoimainen fyysinen aktiivisuus – jopa kohtalaisen intensiteetin alapuolella – voi tarjota merkittäviä aineenvaihdunnan terveyshyötyjä. Tämä on erityisen rohkaisevaa iäkkäille aikuisille, joiden voi olla vaikea saavuttaa kohtalaisia ​​tai kohtalaisia ​​fyysisiä tavoitteita.

Tutkimus osoitti myös, että liikkumattomalla käytöksellä on itsenäinen yhteys aineenvaihduntariskiin - vaikka niissä otettaisiin huomioon fyysinen aktiivisuus ja ruokavalio - tarve hallita istuma-aikaa erillisenä käyttäytymisen riskitekijänä.

Tutkimuksessa ei ollut mukana iäkkäitä aikuisia, joilla oli heikkous, dementia tai vakava sydänsairaus, mikä saattaa rajoittaa tulosten yleistettävyyttä terveempään, yhteisössä asuvaan väestöön. Lisäksi poikkileikkaussuunnittelun vuoksi tutkimuksessa ei voitu määrittää havaittujen assosiaatioiden syy-yhteyttä.

Lähteet: