Miksi erilaisten ruokien valitseminen joka päivä voi vähentää diabeteksen riskiä?
Uusi tutkimus osoittaa, että monipuolisuuden, erityisesti kasviproteiinien lisääminen lautaselle voi auttaa estämään tyypin 2 diabetesta, mistä on huomattavia etuja naisille ja ihmisille, joilla ei ole keskuslihavuutta. Äskettäin International Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat tutkivat ruokavalion monimuotoisuuden ja tyypin 2 diabeteksen (T2D) esiintyvyyden välisiä yhteyksiä. Diabetes sairastui yli 10 prosenttiin maailman väestöstä vuonna 2021, ja T2D:n osuus on noin 90 prosenttia diabetesdiagnooseista ja suurin osa siihen liittyvistä rasitteista. Siksi T2D:n ehkäisy on edelleen politiikan ja kansanterveyden prioriteetti. Ruokavalio on...
Miksi erilaisten ruokien valitseminen joka päivä voi vähentää diabeteksen riskiä?
Uusi tutkimus osoittaa, että monipuolisuuden, erityisesti kasviproteiinien lisääminen lautaselle voi auttaa estämään tyypin 2 diabetesta, mistä on huomattavia etuja naisille ja ihmisille, joilla ei ole keskuslihavuutta.
Äskettäin julkaistussa tutkimuksessaInternational Journal of EpidemiologyTutkijat tutkivat ruokavalion monimuotoisuuden ja tyypin 2 diabeteksen (T2D) esiintyvyyden välisiä yhteyksiä.
Diabetes sairastui yli 10 prosenttiin maailman väestöstä vuonna 2021, ja T2D:n osuus on noin 90 prosenttia diabetesdiagnooseista ja suurin osa siihen liittyvistä rasitteista. Siksi T2D:n ehkäisy on edelleen politiikan ja kansanterveyden prioriteetti. Ruokavalio on tunnustettu muuttuvaksi tekijäksi T2D-ehkäisyssä. Ruokavalion monimuotoisuus on olennainen osa terveellistä syömistä, ja toisin kuin ruuan määrä, laatu tai syöntitiheys, se heijastaa kulutettujen elintarvikkeiden monipuolisuutta.
Terveellisestä ruokavaliosta voi puuttua vaihtelua, eikä monipuolisessa ruokavaliossa välttämättä ole vähemmän suolaa, transrasvoja tai energiaa. Proteiinipitoisten ruokien monipuolisuus on tärkeää terveyden ja T2D-hallinnan kannalta. Lisäksi todisteet viittaavat siihen, että proteiinin kokonaissaanti vaikuttaa T2D-riskiin. Esimerkiksi suuremmat määrät eläinproteiinia lisäävät T2D:n riskiä, kun taas kasviproteiinin määrään ei ole yhteyttä. Lisäksi T2D:n riski vaihtelee eläinproteiinin alatyypistä riippuen.
Suuremmat määrät prosessoitua ja punaista lihaa lisäävät T2D:n esiintymistä, kun taas maitotuotteet vaikuttavat suojaavilta. Erilaiset proteiinipitoiset ruoat sisältävät lukuisia bioaktiivisia yhdisteitä, ja proteiinin saannin biologiset vaikutukset ja suhteellinen osuus voivat vaihdella riippuen siitä, miten eläin- tai kasviproteiinia syötetään. Missään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole tutkittu proteiinipitoisten ruokien monimuotoisuutta ravinnon lähteiden mukaan.
Tietoja tutkimuksesta
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ruokavalion monimuotoisuuden ja T2D:n esiintyvyyden välisiä yhteyksiä. Tiedot saatiin eeppisen vuorovaikutuksen tutkimuksesta. Viiden ruokavalion monimuotoisuus (DDSS) johdettiin itse ilmoittamista ruokavaliotiedoista. Näitä olivat elintarvikeryhmien monimuotoisuus (DDS-Total5) ja monimuotoisuus vihannesten (DDS-VEG), lihan ja vaihtoehtoisten (DDS-Meat), eläinproteiinien (DDS-ProTA) ja kasviproteiinien (DDSProtP) alatyypeissä.
Elintarvikeryhmiä olivat viljat, maitotuotteet, hedelmät, vihannekset, liha ja vaihtoehtoiset lähteet. Vihannesten alatyyppejä olivat juuret, lehdet, hedelmät ja muut vihannekset. Kasviproteiinien alatyyppejä olivat palkokasvit, pähkinät ja siemenet, riisi ja pasta, leipä ja muut viljat. Lihaa ja vaihtoehtoisia alatyyppejä olivat punainen ja prosessoitu liha, siipikarja, elinlihat, kala ja äyriäiset, munat, palkokasvit, siemenet ja pähkinät.
Eläinproteiinien alatyyppejä olivat prosessoitu liha, punainen liha, juusto, maito ja maitotuotteet, elinlihat, kala ja äyriäiset, siipikarja ja munat. Prentice-painotettuja Cox-regressiomalleja käytettiin arvioimaan mahdollisia assosiaatioita yksittäisten DD:iden ja T2D:n esiintyvyyden välillä sukupuolen ja liikalihavuuden mukaan. COX-regressioanalyysit suoritettiin vaikutusten muutoksen arvioimiseksi sukupuolen ja liikalihavuuden mukaan.
Tulokset
Tutkimuspopulaatiossa oli 23 649 henkilöä kahdeksasta Euroopan maasta, mukaan lukien 10 363 T2D-tapausta. Koehenkilöitä seurattiin keskimäärin 9,9 vuotta eli 234 324 henkilötyövuotta. Neljän tai viiden kasviproteiinilähteen nauttimiseen liittyi vähentynyt T2D-esiintyvyys eri maissa verrattuna ei-saataviin.
Lisäksi jokaisen uuden kasviproteiinialatyypin kulutukseen liittyi 4 % pienempi T2D-esiintyvyys. Kasviproteiinien monimuotoisuus liittyi käänteisesti T2D:n esiintyvyyteen naisilla. T2D:n ilmaantuvuus oli 25 % pienempi naisilla, jotka söivät kolmea kasviproteiinin alatyyppiä. Vaikka kasviproteiinien monimuotoisuus osoitti käänteisen yhteyden T2D:n esiintyvyyteen yksilöillä, joilla oli lihavuus ja ilman lihavuutta, tulos oli tilastollisesti merkitsevä vain henkilöillä, joilla ei ollut keskuslihavuutta.
Kuitenkin henkilöillä, joilla ei ollut keskuslihavuutta ja jotka söivät neljästä viiteen alatyyppiä kasviproteiinia, T2D:n ilmaantuvuus oli 18 % pienempi, mikä oli rajalla merkitsevä löydös (HR 0,82, 95 % CI 0,68-1,00). DDS-TOTAL5:lle ja DDS-VEG:lle korkeimmat arvot liittyivät T2D:n vähentyneeseen ilmaantuvuuteen verrattuna alhaisimpiin arvoihin. Jokainen ylimääräinen ruokaryhmä ruokavaliossa liittyi 9 % pienempään T2D:n ilmaantumiseen. Viiden ruokaryhmän nauttimiseen liittyi pienempi T2D:n ilmaantuvuus naisilla (HR 0,86, 95 % CI 0,77-0,96), ja vaikka samanlainen kuvio havaittiin miehillä, yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä heille (HR 0,84, 95 % CI 0,68-1,04).
Vähintään kolmen eri kasviksen syöminen vähensi T2D:n ilmaantuvuutta miehillä 15 % (HR 0,85, 95 % CI 0,73-0,99). Samoin neljän ja viiden pääruokaryhmän nauttiminen vähensi T2D:n ilmaantuvuutta 17 % ja 21 % henkilöillä, joilla ei ollut keskuslihavuutta. DDS-ProTA- ja DDS-kokouksille ei havaittu selkeitä assosiaatioita. Siitä huolimatta korkeampi DDS liittyi tapaukseen T2D ihmisillä, joilla ei ollut keskuslihavuutta. Mielenkiintoista on, että jotkut näistä tuloksista olivat ristiriidassa tutkijoiden alkuperäisen hypoteesin kanssa, jonka mukaan suurempi monimuotoisuus suojelisi paremmin lihavia miehiä ja yksilöitä. On myös tärkeää huomata, että vaikka suuntaukset vaihtelivat joskus alaryhmien välillä, paperi raportoi, että näiden vuorovaikutusten muodolliset tilastolliset testit eivät usein olleet merkittäviä, mikä vaati näiden erojen varovaista tulkintaa.
Johtopäätökset
Yhteenvetona voidaan todeta, että neljän tai viiden erilaisen kasviproteiinilähteen nauttiminen yhdistettiin johdonmukaisesti T2D-riskin vähenemiseen verrattuna näiden lähteiden nauttimiseen. Neljän vihannesten alatyypin ja viiden pääruokaryhmän nauttiminen liittyi myös pienempään T2D-riskiin.
Tutkijat havaitsivat kuitenkin, että osa näistä yhteyksistä heikkeni, kun he suorittivat lisäanalyysejä. Esimerkiksi kasvien monimuotoisuuden ja miesten alhaisemman T2D-riskin välinen yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä, kun huomioidaan muut ruokavalion monimuotoisuusmitat, mikä viittaa siihen, että tuloksia tulisi tulkita varoen.
Tutkimuksen tekijät korostivat myös useita rajoituksia. Tulokset perustuvat itse raportoituihin ruokavaliotietoihin, jotka on kerätty yhdessä ajankohtana, ja ne eivät välttämättä kuvaa ruokavalion muutoksia vuosien varrella. Koska tutkimuspopulaatio oli eurooppalainen, tulokset eivät välttämättä ole yleistettävissä muihin populaatioihin.
Kaiken kaikkiaan nämä tulokset tukevat ruokavalion suuntaviivoja viiden ruokaryhmän elintarvikkeiden nauttimisessa ja erilaisten vihannesten ja kasviperäisten proteiinien sisällyttämisessä ruokavalioon.
Lähteet:
- Mozaffari H, Imamura F, Murphy RA, et al. Protein diversity, type 2 diabetes, and effect modifiers: a multi-country prospective study. International Journal of Epidemiology, 2025, DOI: 10.1093/ije/dyaf057, https://academic.oup.com/ije/article/54/3/dyaf057/8159615