Tutkimus korostaa valvontaa lapsuuden aivovammojen tutkinnassa

Tutkimus korostaa valvontaa lapsuuden aivovammojen tutkinnassa

Lähes neljäsosaa yhdysvaltalaislapsista, joilla on aivovamman tai aivotärähdyksen oireita, ei seulota sairauden varalta, ja nuoremmat lapset jäävät erityisen todennäköisiksi väliin, uusi kansallinen tutkimus osoittaa.

Tässä lehdessä julkaistu vertaisarvioitu yhdysvaltalainen tutkimusaivovaurio,osoittaa myös, että lapsilla, joilla oli oireita tai diagnosoitu aivovamma tai aivotärähdys, oli todennäköisemmin masennuksen oireita kuin muilla nuorilla. Heidän oli myös vaikeampi saada ystäviä.

Rutiinitarkastukset auttaisivat varmistamaan, että tällaiset lapset saavat tarvitsemaansa hoitoa, sanoo johtava tutkija Priyanka Ramulu, joka kiinnostui aiheesta saatuaan aivotärähdyksen auto-onnettomuudessa 15-vuotiaana.

Hän suoritti tutkimuksen lukiossa Marylandissa ja opiskelee nyt neurotieteitä Duken yliopistossa.

Urheilusta, auto-onnettomuuksista, kaatumisista ja muun tyyppisistä päähän kohdistuvista iskuista johtuvat päävammat voivat olla vakavampia lapsilla kuin aikuisilla, koska heidän aivonsa ovat vielä kehittymässä.

Aiemmat työt ovat osoittaneet, että oireet, kuten väsymys, päänsärky ja muisti- ja keskittymisvaikeudet, voivat kestää vuosia, häiritä koulunkäyntiä ja lisätä nuorten itsensä vahingoittamisen ja itsemurhan riskiä.

Suurin osa tästä tutkimuksesta on kuitenkin tehty klinikoilla hoidetuilla aikuisilla tai lapsilla, ja tiedot aivotärähdyksen ja aivovammojen vaikutuksista nuoriin yleisväestössä ovat olleet puutteellisia.

Priyanka Ramulu, vanhempi tutkija

Tämän ongelman ratkaisemiseksi Ramulu yhdessä tohtori Varshini Varadarajin kanssa Johns Hopkins Universitystä Baltimoresta ja tohtori Samir Belagajen kanssa Emory Universitystä Atlantassa keräsivät tietoja 4 269:stä 5–17-vuotiaasta lapsesta, joiden vanhemmat (tai muu vastuullinen aikuinen) osallistuivat vuoden 2020 National Health Interview Survey (NHIS) -tutkimukseen, joka on kansallisesti edustava tutkimus.

Vanhemmilta kysyttiin, onko lapsella koskaan ollut aivovamman tai aivotärähdyksen oireita päähän kohdistuneen iskun tai iskun seurauksena. Mahdollisia lueteltuja oireita olivat: tajunnan menetys tai tajuttomuus; hämmentyminen tai aukon jättäminen muistiin; Päänsärky, oksentelu, näön hämärtyminen tai muutokset mielialassa tai käyttäytymisessä.

Heiltä kysyttiin myös, onko lapsella koskaan arvioitu aivotärähdyksen tai aivovamman varalta ja onko tämä johtanut aivotärähdyksen diagnoosiin.

Noin 8,7 prosentilla lapsista oli aivotärähdyksen tai aivovamman oireita ja 5,3 prosentilla oli virallinen diagnoosi.

Tulosten ekstrapolointi kaikkiin 5–17-vuotiaisiin yhdysvaltalaisiin lapsiin viittaa siihen, että 4,6 miljoonalla lapsella oli oireita ja 2,6 miljoonaa sai diagnoosin vuonna 2020.

Lisäksi noin 23 %:lle oireista kärsivistä lapsista ei tehty seulontaa aivotärähdyksen tai aivovamman varalta (noin miljoona valtakunnallisesti), ja nuoremmat lapset jäävät todennäköisemmin tekemättä.

Kyselyyn sisältyi myös kysymyksiä lapsen tämänhetkisestä psykologisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista.

Niillä, joilla oli oireita tai diagnoosi aivotärähdyksestä tai aivovauriosta, oli 60 % suurempi riski saada masennusoireita ja kaksinkertainen riski saada ahdistusta kuin niillä, joilla ei ollut oireita tai diagnoosia.

He olivat myös todennäköisemmin ottaneet lääkkeitä parantaakseen keskittymiskykyään (70 % todennäköisemmin), mielenterveyttään, käyttäytymistään tai tunteitaan, ja he olivat hakeneet neuvoja useammin (50 % todennäköisemmin).

"Havaitsimme, että hieman yli neljännes (26 %) ahdistuneisuus- tai masennuksesta kärsivistä sai terapiaa tai lääkitystä", Ramulu kertoo. "Jos mielenterveysongelmia alihoidetaan, se voi lisätä itsensä vahingoittamisen ja itsemurhan riskiä."

Lasten, joilla oli oireita ja/tai joilla oli diagnoosi aivotärähdyksestä tai aivovammasta, oli myös vaikeampi saada ystäviä (57 % todennäköisemmin).

Vaikka tutkimus ei pystynyt todistamaan syy-yhteyttä, tulokset viittaavat siihen, että aivotärähdyksiä lisäävät lasten psyykkisten, sosiaalisten ja käyttäytymisvaikeuksien riski, tutkijat sanovat.

Tutkimuksen rajoituksia ovat tiedon puute siitä, milloin päävamma tapahtui ja kuinka vakava aivovamma oli. Lisäksi jäi epäselväksi, olivatko psyykkiset ongelmat päävammankohtaisia ​​vai ilmenikö ne muiden vammojen ja sairauksien jälkeen.

Kirjoittajat päättelevät, että on kiireellisesti seulottava kaikki lapset aivotärähdyksen ja aivovammojen varalta päähän kohdistuneen iskun jälkeen.

"Päähän iskun saaneiden lasten rutiiniarviointi on ratkaisevan tärkeää, jotta lapset saavat tarvitsemaansa hoitoa, olipa kyse lääkitystä, psykologista neuvontaa tai apua ystävystymiseen", Ramulu kertoo.

"Aivotärähdyksen tai aivovamman tunnistaminen on myös tärkeä askel toisen päävamman estämisessä, joka voi olla vakavampi ja kestää kauemmin toipua."

Lähteet: