Geneettinen taipumus lihasvoimalle, joka liittyy alhaisempaan sydän- ja verisuonikuolleisuuteen

Geneettinen taipumus lihasvoimalle, joka liittyy alhaisempaan sydän- ja verisuonikuolleisuuteen

Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan tekemä tutkimus osoitti, että miehillä, joilla on geneettinen taipumus, joka tuki suurempaa lihasvoimaa, oli alhainen riski kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin riippumatta heidän fyysisen aktiivisuuden tasosta tai muista elämäntapatekijöistä.

Alhainen lihasvoima, erityisesti käden otteen voima, on yhdistetty lisääntyneeseen ennenaikaisen kuolleisuuden riskiin. Vaikka fyysinen aktiivisuus voi hidastaa lihasvoiman heikkenemistä, lisääntynyt lihasvoima voi myös edistää suurempaa halukkuutta pysyä aktiivisena. Lihasvoimaan vaikuttavat elämäntapatekijöiden lisäksi geneettiset tekijät. Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, liittyykö geneettinen taipumus lihasvoiman lisääntymiseen pienempään ikääntymisen aiheuttamaan kokonais- ja kardiovaskulaariseen kuolleisuuteen ja vaikuttaako fyysinen aktiivisuus näihin yhteyksiin.

Perinnöllinen lihasvoima, joka liittyy miehillä alhaisempaan kuolleisuusriskiin aktiivisuudesta riippumatta

Tulokset viittaavat siihen, että geneettinen taipumus suurempaan lihasvoimaan vähensi hieman miesten sydän- ja verisuoniperäisen kuolleisuuden riskiä. Tämä yhteys säilyi merkittävänä myös muihin elämäntapatekijöihin, kuten tupakointiin, alkoholin kulutukseen ja painoindeksiin, sopeutumisen jälkeen. Toisin kuin alkuperäiset olettamukset, perinnöllisen lihasvoiman ja kuoleman riskin välinen yhteys ei ollut riippuvainen fyysisen aktiivisuuden määrästä.

Suuremman perityn fyysisen voiman ja pienemmän kuolinriskin välinen yhteys säilyi riippumatta siitä, oliko henkilö vapaa-ajallaan enemmän vai vähemmän fyysisesti aktiivinen. "

Päivi Herranen, tohtoritutkija liikunta- ja terveystieteellisestä tiedekunnasta

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että geneettinen taipumus suurempaan lihasvoimaan ei johtanut henkilön fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen.

"Ihmiset, jotka ovat perineet suuremman lihasvoiman geeniensä kautta, eivät automaattisesti liiku muita enemmän", Herranen sanoo.

Naisilla perinnöllinen taipumus suurempaan lihasvoimaan ei liittynyt kuolleisuuteen, mikä johtui mahdollisesti sydän- ja verisuoniterveyteen vaikuttavista sukupuolten biologisista ja ympäristöllisistä eroista.

"Hypoteettisesti naisten lihasvoimaa parantavat geneettiset ja fysiologiset tekijät voivat lisätä heidän alttiutta sydän- ja verisuonitauteille, joiden esiintyvyys yleensä lisääntyy iän myötä", Herrranen huomauttaa. "Tämän mahdollisen yhteyden tutkimiseksi tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta suuremmilla tietokokonaisuuksilla."

Geneettisesti määräytyvä lihasvoima ja elämäntavat ennustavat terveysriskejä

Tutkimuksessa käytettiin polygeenistä pistemäärää, joka yhdistää satojen tuhansien käden otteen vahvuuteen liittyvien geneettisten muunnelmien vaikutukset. Polygeeninen pistemäärä mahdollistaa vertailun yksilöiden välillä, joilla on poikkeuksellisen korkea tai alhainen geneettinen taipumus lihasvoimaan ja antaa näkemyksiä yhteyksistä erilaisiin terveysriskeihin.

Vaikka polygeenisen lihasvoiman pistemäärällä yksinään on rajallinen ennustevoima, se on verrattavissa useiden elämäntapatekijöiden ennustusvoimaan. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta voidaan selvittää pistemäärän mahdollisuuksia integroida henkilökohtaisiin riskinarviointeihin.

"Lisäksi polygeenisen lihasvoiman pistemäärä voisi auttaa määrittämään, vaikuttaako yksilön geneettinen rakenne hänen reaktioonsa liikuntaan ja potentiaaliin kehittyä harjoittelun avulla", Herranen lisää.

Tutkimus sisälsi geneettisiä ja elämäntapatietoja lähes 9 000 osallistujalta vanhemmasta suomalaisesta kaksoiskohortista. Tietoa osallistujien koulutuksesta, painoindeksistä, tupakoinnista, alkoholin kulutuksesta ja liikunnasta kerättiin kyselylomakkeilla kolmesta mittauspisteestä.

Tutkimus palkittiin Helsingin Urheilulääketieteen kilpailussa vuonna 2024 parhaassa tutkimuspaperissa toiseksi. Se on kolmas julkaisu Päivi Herrasen väitöskirjasta, jossa tarkastellaan, miten genetiikka ja ympäristötekijät vaikuttavat biologiseen ikääntymiseen, erityisesti lihasvoiman ja toimintakyvyn heikkenemiseen iän myötä. Tutkimus on osa VTT:n ja Juho Vainion säätiön sekä Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiön rahoittamaa geeniaktiivista hanketta. Hanketta johtaa apulaisprofessori ja akatemiatutkija Elina Sillanpää. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Gerontologian tutkimuskeskuksen (GEREC) ja Suomen molekyylilääketieteen instituutin (FIMM) kanssa.

Lähteet: