IL-6 ja CRP tarjoavat vain rajoitetun lisäyksen

IL-6 ja CRP tarjoavat vain rajoitetun lisäyksen

Vaikka IL-6 ja CRP nousevat aikaisin keuhkosyövän leikkauksen jälkeen, uudet tutkimukset osoittavat, että lisäarvo infektioiden ennustamisessa on edelleen pieni, mikä korostaa parempien varhaisvaroitustyökalujen tarvetta.

NykyinenPLOS yksiTutkimuksessa tarkasteltiin IL-6:n potentiaalia biomarkkerina ennustaa infektioriskiä leikkauksen jälkeen.

Infektioriskit keuhkosyövän leikkauksen jälkeen

Noin 20 %:lle potilaista, joille on tehty keuhkosyöpäleikkaus, kehittyy leikkauksen jälkeinen infektio, joka saattaa edetä sepsikseksi. Nämä infektiot vaikuttavat haitallisesti hoitotuloksiin ja voivat jopa lisätä kuolleisuutta. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että potilaille, jotka selviävät sepsisestä, voi kehittyä pysyvä toimintavamma. Leikkauksen jälkeisten haitallisten seurausten estämiseksi on tärkeää tarjota näille potilaille oikea-aikainen antibioottihoito.

Leikkauksen jälkeisille infektioille alttiimpien potilaiden varhainen tunnistaminen voi olla hyödyllistä, koska näitä henkilöitä voidaan seurata tarkasti postoperatiivisten infektioiden merkkien varalta.

Postoperatiivinen hyperinflammaatio voi olla arvokas ennustaja näiden potilaiden määrittämisessä. Leikkauksen jälkeen vaurioittavat molekyylikuviot (DAMP) vapautuvat synnynnäisen immuunijärjestelmän laukaisemiseksi, mikä helpottaa sekä pro- että anti-inflammatorisia vasteita kudosten paranemisen edistämiseksi ja mikrobi-infektioiden estämiseksi. Joillekin potilaille kehittyy kuitenkin liiallinen tulehdusreaktio leikkaukseen, mikä johtaa hyperinflammaatioon, joka lisää infektioriskiä.

IL-6 ja C-reaktiivinen proteiini (CRP) ovat yleisiä tulehduksellisia biomarkkereita, jotka liittyvät vakavaan vaurioon. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että IL-6 saavuttaa huippupitoisuudet nopeammin ja sillä on lyhyempi puoliintumisaika plasmassa leikkauksen jälkeen verrattuna CRP:hen. Sitä vastoin CRP-pitoisuudet maksimoidaan lähes kolmen päivän kuluttua leikkauksesta.

IL-6:ta voitaisiin hyödyntää biomarkkerina sellaisten potilaiden tunnistamiseen, joilla on suurempi riski saada leikkauksen jälkeisiä infektioita, mikä mahdollistaa oikea-aikaisen antibioottihoidon vakavien infektioiden estämiseksi. Tähän mennessä vain muutamassa tutkimuksessa on tutkittu IL-6:n potentiaalia postoperatiivisen infektion ennustajana keuhkokirurgiassa.

Tietoja tutkimuksesta

Prospektiivinen, kahden keskuksen havainnointitutkimus suoritettiin Amphia Hospital Bredassa ja Sint Antonius Hospital Nieuwegeinissä, Alankomaissa, jotta arvioitiin leikkauksen jälkeistä hyperinflammaatiota IL-6:n maksimipitoisuuksien perusteella. IL-6:n lisäksi arvioitiin myös CRP:n infektiospesifinen kapasiteetti, valkosolujen (WBC) määrä ja prokalsitoniini (PCT).

Tässä tutkimuksessa osallistujat rekrytoitiin 3. syyskuuta 2018 ja 29. huhtikuuta 2022 välisenä aikana. Kaikille valituille osallistujille tehtiin elektiivinen keuhkoleikkaus syövän vuoksi ja suunniteltiin postoperatiivisen tehohoitoyksikön (ICU) vastaanotto. Verinäytteet otettiin eri ajankohtina, mukaan lukien yleisanestesian induktion jälkeen (preoperatiivinen näyte) ja 6, 9, 12, 24, 48 ja 72 tunnin kohdalla (leikkauksen jälkeiset näytteet). IL-6:n, CRP:n ja PCT:n plasmatasot mitattiin käyttäen standardiprotokollaa.

Erilaisten postoperatiivisten infektioiden (esim. hengitystieinfektiot, virtsatietulehdukset, empyema tai sepsis) kehittymistä seurattiin 30 päivän sisällä leikkauksesta.

Ydinmalli kehitettiin useiden muuttujien perusteella, mukaan lukien ikä, sukupuoli, leikkauksen kesto ja Charlson Comorbidity Index (CCI). Tulehduksellisten biomarkkerien ennustearvo 24 tunnin sisällä leikkauksen alkamisesta arvioitiin verrattuna ydinmalliin.

Tutkimustulokset

Tähän tutkimukseen osallistui yhteensä 170 potilasta, joiden keski-ikä oli 67 vuotta. Tutkimusryhmästä 45 % oli naisia. CCI oli ≥ 3 30 (18 %) potilaasta. Suurimmalle osalle tutkimusryhmästä tehtiin minimaalisesti invasiivinen leikkaus, jossa käytettiin videoavusteisia thorakoskooppeja (VATS), robottiavusteista thorakoskooppista leikkausta (rotat), lobektomiaa tai hihan resektiota. Keskimääräinen leikkausaika oli 193 minuuttia, ja noin 89 % potilaista sai deksametasonia PONV-profylaksiaan.

Tässä tutkimuksessa 22 %:lle kohortista kehittyi postoperatiivinen infektio. On syytä huomata, että joillekin potilaille kehittyi useampi kuin yksi infektio. Suurin osa infektioista liittyi hengityselimiin (74 %), jota seurasivat leikkauskohdan infektiot (18 %) ja virtsatietulehdukset (8 %). Seitsemälle potilaalle kehittyi postoperatiivinen sepsis. Infektion diagnoosin mediaaniaika oli neljä päivää leikkauksen jälkeen.

Noin 66 % infektioista diagnosoitiin ensimmäisen viikon aikana leikkauksen jälkeen. Tyypillisesti potilaat, joille tehtiin pidempi leikkaus, joilla oli enemmän intraoperatiivista verenhukkaa ja jotka saivat vähemmän todennäköisesti IV deksametasonia, olivat alttiimpia infektioille.

Verrattuna ei-infektoituneisiin potilaisiin, korkeammat preoperatiiviset IL-6- ja CRP-pitoisuudet havaittiin potilailla, joilla oli postoperatiivinen infektio. Useimmilla potilailla postoperatiiviset IL-6-pitoisuudet saavuttivat huippunsa kuudessa tunnissa, kun taas CRP-huippupitoisuudet saavutettiin kolmen päivän kuluttua leikkauksesta.

On syytä huomata, että IL-6:n ja CRP:n keskimääräiset maksimipitoisuudet 24 tunnin sisällä leikkauksesta olivat korkeammat potilailla, joilla oli postoperatiivisia infektioita. WBC ja PCT eivät kuitenkaan osoittaneet ennustuskykyä.

Tässä tutkimuksessa IL-6:n havaittiin todellakin liittyvän leikkauksen jälkeiseen infektioon ydinmallin ennustajista riippumatta. Samoin CRP-huippupitoisuudet liittyivät myös postoperatiiviseen infektioon. Vaikka molemmat biomarkkerit paransivat merkittävästi mallin sopivuutta tilastollisen testauksen jälkeen, tämä ei johtanut merkittävään parannukseen käytännön ennustuksessa.

Erityisesti mallin kyky erottaa potilaat, jotka sairastuvat infektioon, ja potilaat, jotka eivät sairastuisi (C-tilastolla mitattuna). Sekä PCT että WBC eivät onnistuneet parantamaan mallin istuvuutta.

Lisäksi IL-6:n lisääminen ydinmalliin ei parantanut infektoituneiden potilaiden luokittelua, kun taas CRP:n lisääminen itse asiassa huononsi tämän ryhmän luokitusta. Vaikka molemmat paransivat tartunnan saaneiden potilaiden luokittelua, kokonaishyöty oli mitätön.

Johtopäätökset

Pääasiallinen poiminta nykyisestä tutkimuksesta on, että varhaiset postoperatiiviset plasman IL-6- ja CRP-pitoisuudet liittyivät itsenäisesti myöhemmän infektion riskiin. Näiden biomarkkerien lisäarvo yksinkertaiselle kliiniselle ennustemallille näyttää olevan rajallinen. Kirjoittajat päättelivät, että mikään biomarkkereista ei merkittävästi parantanut prognostista luokittelua, kun ne lisättiin malliin, jossa on helposti saatavilla olevia kliinisiä tietoja.

Tutkimus korosti joitakin tärkeitä rajoituksia suuremman kohortin tarpeen lisäksi. Rajoitettu otoskoko johti suorituskykymittareiden laajoihin luottamusväliin, mikä tarkoittaa, että kohtalainen lisäarvo on saatettu jättää huomiotta.

Lisäksi tutkimus oli liian pieni analysoimaan ennakoivaa suorituskykyä verrattuna siihen, onko potilailla ollut avoimia ja minimaalisesti invasiivisia leikkauksia, mikä on tunnettu tulehdukseen vaikuttava tekijä. Lopuksi kirjoittajat huomauttavat, että valitut ajat verinäytteiden ottoa varten eivät välttämättä ole samat kunkin potilaan IL-6:n tarkan huippupitoisuuden kanssa.

Siksi tutkimuksessa todetaan, että tulokset on validoitava tulevissa ja laajemmissa tutkimuksissa ennen kuin voidaan tehdä lopullisia johtopäätöksiä kummankaan biomarkkerin kliinisestä hyödystä.

Lähteet: