Tutkia toistuvan esophagogastroduodenoscopyn ja kolonoskopian roolia GI-verenvuodon diagnosoinnissa

Tutkia toistuvan esophagogastroduodenoscopyn ja kolonoskopian roolia GI-verenvuodon diagnosoinnissa

Ruoansulatuskanavan (GI) verenvuoto on yleinen ja mahdollisesti hengenvaarallinen tila, joka vaatii nopeaa ja tarkkaa diagnoosia. Esophagogastroduodenoscopy (EGD) ja kolonoskopia ovat ensisijaiset diagnostiset menetelmät, mutta alustavat tutkimukset eivät joskus pysty tunnistamaan verenvuodon lähdettä. Tällaisissa tapauksissa toistuvat endoskooppiset arvioinnit voivat parantaa havaitsemisastetta. Tässä katsauksessa tarkastellaan toistuvan EGD:n ja kolonoskopian roolia maha-suolikanavan verenvuodon diagnosoinnissa ja tuodaan esiin olosuhteet, joissa niistä on eniten hyötyä, ja niiden käyttöön liittyvät haasteet.

Ruoansulatuskanavan verenvuodon esiintyvyys ja syyt

GI-verenvuodot luokitellaan ylempään, keskimmäiseen ja alempaan GI-verenvuotoon verenvuotokohdan perusteella. Akuutin ylemmän maha-suolikanavan verenvuodon ilmaantuvuus on 84-160 tapausta 100 000 ihmistä kohden vuodessa, ja kuolleisuus on 10 %. Peptiset haavat, suonikohjujen verenvuoto ja limakalvoeroosiot ovat yleisimpiä syitä. Alemman maha-suolikanavan verenvuoto, jonka ilmaantuvuus on 20–33 tapausta 100 000 ihmistä kohden, johtuu yleensä divertikulaarisesta sairaudesta, peräpukamista, pahanlaatuisista kasvaimista ja paksusuolentulehduksesta. EGD:n diagnostinen tarkkuus ylemmän maha-suolikanavan verenvuodon osalta on noin 90–95 %, kun taas kolonoskopian diagnostinen tarkkuus on 48–90 % alemman maha-suolikanavan verenvuodon osalta.

Toistuvan EGD:n ja kolonoskopian rooli

Tietyt sairaudet, kuten Dieulafoyn tauti, ajoittainen verenvuoto ja rajoitettu visualisointi alkuperäisen endoskopian aikana, voivat vaatia toistuvia tutkimuksia. Toistuvan EGD:n on osoitettu parantavan leesioiden havaitsemista erityisesti tapauksissa, joissa alkututkimus on epäselvä aktiivisen verenvuodon tai huonon visualisoinnin vuoksi. Samoin toistuva kolonoskopia on arvokasta erotetun verenvuodon havaitsemiseksi ja toistuvan verenvuodon arvioimiseksi.

Indikaatioita toistuvaan endoskopiaan

Toista EGD ja kolonoskopia tulee harkita seuraavissa skenaarioissa:

1. Schlechte Visualisierung während der ersten Endoskopie – Blutgerinnsel, Lebensmittelreste oder unzureichende Darmvorbereitung können Läsionen verdecken.
2. Unvollständige Erstuntersuchung – Wenn das erste Verfahren nicht die volle Visualisierung des GI -Trakts erreicht.
3. Wiederkehrende oder anhaltende Blutungen – Klinischer Hinweise auf eine anhaltende Blutung können auf eine fehlende Läsion hinweisen.
4. Zusätzliche Bildgebung deutet darauf hin, dass eine Blutungsquelle innerhalb der endoskopischen Reichweite aus der Kapselendoskopie oder der CT -Angiographie wiederholte Verfahren leiten kann.

Optimoi toistuvan endoskopian hyödyllisyys

Toistuvien toimenpiteiden tarpeen minimoimiseksi, kunnollinen suolen valmistelu, kokeneet endoskoopit ja edistyneet kuvantamismenetelmät. Endoskooppisten tutkimusten ajoittaminen oikeaan aikaan, erityisesti 24 tunnin sisällä riskipotilaille, parantaa diagnostista tulosta. Uudet tekniikat, kuten vesisuihkuavusteinen kolonoskopia ja päällystetty endoskopia, parantavat visualisointia ja vaurioiden havaitsemisastetta.

Johtopäätökset

Toistuvalla EGD:llä ja kolonoskopialla on ratkaiseva rooli gastrointestinaalisen verenvuodon diagnosoinnissa, kun alkututkimukset eivät tunnista verenvuodon lähdettä. Vaikka rutiininomaiset toistotoimenpiteet eivät aina ole välttämättömiä, potilaiden huolellinen valinta kliinisten tekijöiden perusteella voi parantaa diagnoosin tarkkuutta ja parantaa potilaiden tuloksia. Lisätutkimusta tarvitaan standardisoitujen ohjeiden laatimiseksi toistuvaan endoskopiaan GI-verenvuodon hallinnassa.

Lähteet: