NIH:n tutkijat ovat edelläkävijöitä verkkokalvonsiirtotekniikassa kuivaan ikään liittyvään silmänpohjan rappeutumiseen

NIH:n tutkijat ovat edelläkävijöitä verkkokalvonsiirtotekniikassa kuivaan ikään liittyvään silmänpohjan rappeutumiseen

National Institutes of Healthin (NIH) tutkijat ovat kehittäneet uuden kirurgisen tekniikan useiden kudoskuljetusten implantoimiseksi silmän verkkokalvoon. Eläimillä tehdyt löydökset voivat auttaa edistämään hoitovaihtoehtoja ikään liittyvälle makularappeumalle (AMD), joka on johtava ikääntyneiden amerikkalaisten näönmenetyksen syy. Raportti teknologiasta julkaistiin tänäänJCI Insight.

AMD:n kaltaisissa sairauksissa valoherkkä verkkokalvon kudos rappeutuu taustalla. Tutkijat testaavat hoitoja vaurioituneiden verkkokalvojen korjaamiseksi käyttämällä laboratoriossa kasvatettuja kudossiirtoja potilaista peräisin olevista kantasoluista. Aiemmin kirurgit pystyivät sijoittamaan verkkokalvoon vain yhden siirteen, mikä rajoitti potilaiden hoidettavissa olevaa aluetta ja kykyä suorittaa rinnakkaisia ​​vertailuja eläinmalleissa. Tällaiset vertailut ovat ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että kudossiirteet integroituvat verkkokalvon ja taustalla olevan verenkierron kanssa pienten verisuonten verkostosta, joka tunnetaan nimellä choriocapillaris.

Tekniikkaa varten tutkijat suunnittelivat uuden kirurgisen puristimen, joka ylläpitää välittömästi silmänpainetta kahden kudoslaastarin asettamisen aikana ja minimoi samalla ympäröivän kudoksen vauriot.

Eläinmalleissa tutkijat käyttivät äskettäin suunniteltua kirurgista tekniikkaansa vertaillakseen kahta erilaista siirrettä, jotka asetettiin peräkkäin samaan kokeellisesti aiheutettuun AMD:n kaltaiseen vaurioon. Siirrännäinen koostui verkkokalvon pigmenttiepiteelisoluista (RPE), joita oli kasvatettu biohajoavalla telineellä. RPE-solut tukevat ja ravitsevat verkkokalvon valoherkkiä fotoreseptoreita. AMD:ssä näön heikkeneminen tapahtuu yhdessä RPE-solujen ja fotoreseptoreiden menetyksen kanssa. Laboratoriossa RPE-soluja kasvatetaan ihmisen verisoluista sen jälkeen, kun ne on muunnettu kantasoluiksi. Toinen siirrännäinen koostui vain biohajoavasta telineestä, joka toimi kontrollina.

Leikkauksen jälkeen tutkijat käyttivät tekoälyä verkkokalvon kuvien analysoimiseen ja kunkin elinsiirron vaikutusten vertailuun. He havaitsivat, että RPE-siirteet edistivät fotoreseptoreiden selviytymistä, kun taas rakennustelineiden lähellä olevat fotoreseptorit kuolivat paljon enemmän. Lisäksi he pystyivät ensimmäistä kertaa vahvistamaan, että RPE-siirrännäinen uudisti myös choriocapillariksen, joka toimittaa verkkokalvolle happea ja ravinteita.

Tulokset laajentavat kykyjä, jotka on osoitettu meneillään olevassa, NIH:n johtamassa, ensimmäisellä ihmisellä tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa, jossa tutkittiin johdettuja RPE-siirteitä kuivaa AMD:tä varten.

Työtä tuki National Eye Institute Intramural Research Programme.

Lähteet: