Kagrilintidi ja semaglutidi yhdessä lisäävät ennätystappiota maailmanlaajuisessa koeennätysmenetyksessä

Kagrilintidi ja semaglutidi yhdessä lisäävät ennätystappiota maailmanlaajuisessa koeennätysmenetyksessä

Suuri kansainvälinen tutkimus osoittaa, että kagrilintidin ja semaglutidin yhdistelmä auttaa lihavia aikuisia saavuttamaan dramaattisemmin painonpudotuksen ja paremman aineenvaihdunnan kuin nykyiset yksilääkehoidot.

Äskettäin julkaistussa tutkimuksessaNew England Journal of MedicineRyhmä tutkijoita arvioi kagrilintidin ja semaglutidin yhdistetyn hoito-ohjelman tehokkuutta painon vähentämisessä ja turvallisuutta aikuisilla, joilla on liikalihavuus mutta joilla ei ole diabetesta.

tausta

Lähes puolet maailman aikuisista elää nyt ylimääräisen kehon rasvan kanssa, jonka osuuden odotetaan nousevan 54 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä, ja se aiheuttaa tyypin 2 diabetesta, verenpainetautia, dyslipidemiaa, nivelrikkoa ja mielialahäiriöitä. Pitkäaikaiset painonhallintalääkkeet toimivat parhaiten, kun niitä yhdistetään terveellisempien ruokailutottumusten ja säännöllisen fyysisen aktiivisuuden kanssa.

Semaglutidi jäljittelee glukagonin kaltaista peptidiä 1 (GLP-1), kun taas kagrilintidi jäljittelee kylläisyyshormonia amyliiniä, joten jokainen säätelee ruokahalua tietyn reitin kautta. Niiden yhteisvaikutusta ei-diabeettisilla aikuisilla ei ole testattu vaiheen 3 tutkimuksessa. Siksi lisätutkimuksia tarvitaan.

Tietoja tutkimuksesta

Vaiheen 3A, monikeskus, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumelääke- ja aktiivikontrolloitu 1 -tutkimukseen otettiin mukaan 3 417 aikuista 22 maassa. Kelpoisuus edellytti painoindeksin (BMI) 30 kg/m tai enemmän tai niiltä, ​​joilla on vähintään yksi liikalihavuuteen liittyvä sairaus ja joilla ei ole diabetesta, painoindeksi 27 kg/m tai enemmän.

Osallistujat jaettiin suhteessa 21:3:3:7 viikoittaisiin injektioihin yhdellä neljästä hoito-ohjelmasta: kiinteä annos kagrilintidi 2,4 mg plus semaglutidi 2,4 mg, pelkkä semaglutidi, pelkkä kagilintidi tai lumelääke. Kaikki vapaaehtoiset saivat myös standardoitua elämäntapavalmennusta ravitsemuksesta ja liikunnasta.

Annostelu aloitettiin 0,25 mg:lla kutakin aktiivista lääkettä ja sitä nostettiin joka neljäs viikko, kunnes 2,4 mg:n täysi annos saavutettiin viikolla 16. Tätä annosta pidettiin sitten 52 viikon ajan, mitä seurasi seitsemän viikon tarkkailu. Tutkijat pienensivät tai keskeyttivät annosta, jos intoleranssi kehittyi (57,4 % säilytti enimmäisannoksen viikolla 68; 74,7 % saavutti sen jossain vaiheessa).

Alaryhmässä (7,4 % osallistujista) käytettiin DXA-skannauksia rasva- ja vähärasvaisen kudoksen muutosten seuraamiseen. Ensisijaiset tulokset olivat prosentuaalinen painonmuutos ja niiden osallistujien osuus, jotka menettivät vähintään 5 % lähtöpainostaan ​​hoitoaiko-analyysin avulla.

Vahvistavia toissijaisia ​​päätepisteitä olivat ≥20 %, ≥25 % ja ≥30 % painonpudotus, ja kaikki analyysit tehtiin hoitoaikeen perusteella ja raportoitu 95 %:n luottamusvälillä. Tutkijat keräsivät myös sarjaverinäytteitä seuratakseen lipidien, C-reaktiivisen proteiinin ja maksaentsyymien muutoksia, mikä tarjoaa laajemman kuvan aineenvaihdunnan terveydestä. Säilytysstrategiat, kuten valmennuspuhelut, pistosmuistutukset ja motivoiva haastattelu, pitivät keskeyttämisasteet alhaisina.

Sokeat asiantuntijakomiteat arvioivat erityisen kiinnostavia turvallisuussignaaleja, mukaan lukien haimatulehdus, sappirakon tapahtumat, kasvaimet ja itsemurha-ajatukset. Laajennusvaiheessa (NCT06780449) arvioidaan pidemmän aikavälin tuloksia. Sykemuutoksia seurattiin osana kardiovaskulaarista turvallisuusarviointia.

Tutkimustulokset

Satunnaistetuista 3 417 aikuisesta 2 108 sai lääkeyhdistelmää, 302 semaglutidia, 302 kagrilintidia ja 705 lumelääkettä. Keski-ikä oli 47 vuotta; Naisia ​​oli 67,6 %, ja useimmilla oli dyslipidemia tai hypertensio lähtötasolla. Viikolla 68 yhdistelmähoitoon osoitetuista hoidoista oli jäljellä 88,2 %.

Yhdistelmä johti keskimääräiseen painonpudotukseen 20,4 % hoitopolitiikan arvioon verrattuna verrattuna 3,0 % lumelääkkeeseen (-17,3 % ero; p < 0,001). Tutkimustuotearviointianalyysissä (hoidon noudattamisen laskenta) laskut saavuttivat 22,7 % ja 2,3 %, mikä vastaa -21,6 kg:n absoluuttista painonpudotusta yhdistelmähoidolla.

Erityisesti 91,9 % yhdistelmäryhmästä menetti vähintään 5 % peruspainosta, kun taas 53,6 % menetti ≥ 20 %. Lisäksi 34,7 % saavutti ≥ 25 % tappion ja 19,3 % saavutti ≥ 30 % tappion. Sitä vastoin pelkkä semaglutidi johti 14,8 %:lla potilaista ≥ 25 %:n painonpudotukseen ja kagrilintidin yksinään 6,5 %:iin.

BMI, vyötärön ympärysmitta ja vyötärö-korkeussuhde paranivat merkittävästi yhdistelmähoidolla. Huomionarvoista on, että 54 % alun perin liikalihaviksi luokitelluista siirtyi ei-adeemiseen BMI-alueeseen tutkimuksen lopussa verrattuna 11,1 % lumelääkkeeseen.

DXA-alaryhmässä (n = 252) tiedot osoittivat, että 67 % painonpudotuksesta johtui rasvamassasta ja 33 % laihasta pehmytkudoksesta. Tämä rasvan suhde lan-massan vähennykseen on yhdenmukainen vakiintuneiden liikalihavuushoitojen kanssa ja viittaa siihen, että aineenvaihduntatoiminto säilyy painonpudotuksen aikana. Rasvamassa väheni 17,0 kg yhdistelmällä verrattuna 3,4 kg lumelääkkeeseen, kun taas vähärasvainen massa laski 8,4 kg verrattuna 2,6 kg:aan.

Myös kardiometaboliset markkerit muuttuivat positiivisesti. Systolinen verenpaine laski 9,9 mm Hg yhdistelmällä ja 3,2 mm Hg lumelääkkeellä (-6,7 mm Hg ero; p < 0,001). Prediabeettisista osallistujista 87,7 % palasi normoglykemiaan yhdistelmällä verrattuna 32,2 % lumelääkettä saaneisiin.

Elämänlaatu ja fyysinen toiminta, mitattuna painon vaikutuksella kliinisiin kokeisiin. Elämänlaatuvalaistettu (IWQOL-LITE-CT) ja 36-kohtainen lyhytmuotoinen terveystutkimus (SF-36) paranivat enemmän yhdistelmähoidolla. Keskimääräinen syke nousi hieman 0,94 lyöntiä minuutissa yhdistelmähoidolla verrattuna laskuihin muissa ryhmissä.

Useimmat haittatapahtumat olivat ruoansulatuskanavan aiheuttamia, kuten pahoinvointia, ripulia tai ummetusta, ja niitä esiintyi 79,6 %:lla yhdistelmähaarassa ja 39,9 %:lla lumelääkettä saaneista. Nämä tapahtumat olivat yleensä lieviä tai kohtalaisia. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi 9,8 %:lla yhdistelmäryhmästä, mukaan lukien kaksi kuolemaa (yksi itsemurha, yksi syöpä).

Haittavaikutuksista johtuen hoidon lopettaminen pysyi alhaisena 5,9 %:ssa. Rajoitukset sisälsivät pääasiassa valkoiset ja naispuoliset osallistujat sekä normaalit lähtötilanteen aineenvaihdunta-arvot, jotka saattoivat heikentää parannuksia.

Johtopäätökset

Yhteenvetona voidaan todeta, että 68 viikon hoito samanaikaisesti annetulla kagrilintidillä ja semaglutidilla johti merkittävään ja kliinisesti merkittävään painonpudotukseen ylipainoisilla tai liikalihavilla aikuisilla, mikä oli merkittävästi parempia kuin monoterapiat ja lumelääke (-5,5 % vs. semaglutidi; -8,9 % vs. kagrilintididi).

Yhdistelmä paransi myös useita kardiometabolisia parametreja, mukaan lukien verenpainetta ja glukoositasoja, sekä paransi fyysistä toimintaa. Kehonkoostumustietoja tulee tulkita varoen pienen alaryhmän analyysin vuoksi. Rasvan ja ananaksen massasuhde on kuitenkin yhdenmukainen aineenvaihdunnan ylläpitotavoitteiden kanssa.

Vaikka ruoansulatuskanavan sivuvaikutukset olivat yleisiä, ne eivät useimmiten olleet akuutteja. Pienet muutokset sykkeessä osoittavat kardiovaskulaarista turvallisuutta. Tämä tutkimus korostaa mahdollisuuksia yhdistää aineita täydentäviin mekanismeihin lihavuuden torjumiseksi tehokkaammin kuin yksittäiset lääkkeet.

Lähteet: